Tampere Kun Suomen maajoukkue kapteeninsa Sami Hyypiän johtamana astuu keskiviikkoiltana Tampereen Ratinan stadionille hakemaan voittoa, kannattaa yksi asia pitää kirkkaana mielessä.
Kazakstania ei saa päästää ottelussa johtoasemaan. Muuten sinivalkoisille voi tulla hankalat oltavat.
Suomi on ottelussa selvä ennakkosuosikki ja kantaa aseman tuomat paineet. Kahdeksasta karsintaottelustaan Suomi on voittanut puolet. Kazakstanin tilillä on ainoastaan yksi voitto, jonka se yllättäen otti kotistadionillaan viime maaliskuussa Serbian kovasta joukkueesta.
Asetelmat heittävät ainakin osittain häränpyllyä, jos sattuisi käymään niin, että Suomen puolustuspeli pettäisi ja Kazakstan pääsisi johtoasemaan.
Pysyisikö silloin pää kylmänä? Muistaisivatko pelaajat edelleen omat tehtävänsä? Repeilisivätkö linjat ja venyisikö kenttä?
Edessä olisi tavallaan uusi ottelu ja hurja takaa-ajo. Voitossa ja kolmen pisteen pakkosaalistuksessa järkevä pelaaminen voisi unohtua.
Suomen tehtävä
avausmaali
Milloin Suomi on karsintaottelussa pystynyt nousemaan tappioasemasta voittoon?
"Enpä näin yhtäkkiä muista, ei tule mieleen", Hyypiä pohtii ilman tulosta ja kääntää kysymyksen mielellään vieressään istuvalle maajoukkueen mediapäällikölle Timo Waldenille.
Walden hieroo leukaansa, on hetken hiljaa ja sanoo:
"Annapas olla, tuo oli aika paha. Täytyy kelata hieman lokeroita."
Hieman myöhemmin Walden on tietonsa jostakin syövereistään kaivanut.
"Se tapahtui 5. syyskuuta 1998. Suomi oli Moldovaa vastaan Helsingissä tappiolla 1-2 ja voitti lopulta 3-2", Walden paljastaa.
Oikein. Kysymyksessä oli silloinkin EM-karsintaottelu. Mika-Matti Paatelainen sekä vielä tänäänkin maajoukkuepaitaa kantavat Joonas Kolkka ja Jonatan Johansson kunnostautuivat Suomen maalintekijöinä.
Se oli harvinaista herkkua. Tuon Moldova-voiton jälkeen Suomi on pelannut kuitenkin jo 43 karsintaottelua.
Voitto ei kuitenkaan auttanut. Lopputurnauspaikka Hollannin ja Belgian järjestämään kilpailuun jäi Suomelta saavuttamatta.
Monta paikkaa
täytettävänä
Suomen joukkue joutuu keskiviikon peliin ilman loukkaantuneita Jari Litmasta ja Mikael Forssellia. Sivussa on myös pelikieltoaan kärsivä Mika Väyrynen.
Hyypiä vakuutti, etteivät kokeneiden kavereiden poissaolot huoleta.
"Kesäkuun Belgia-peli osoitti, että penkiltä löytyy kentälle pelimiehiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuun."
"Sehän on hyvä asia, että joukkoon ilmaantuu uusia kasvoja", Hyypiä jatkoi ja viittasi keskikentän Roman Eremenkoon, joka maajoukkueen ensiesiintymisessään kesäkuussa osoitti omaavansa loistavan pelisilmän.
Hyypiä tietää, missä Kazakstanin vaarallisuus piilee.
"Vastahyökkäyksissä. Niissä ne ovat erityisen vaarallisia. Puolustavat tiiviisti ja organisoidusti. Meidän on oltava valmiit ottamaan niiden nopeat iskut vastaan. Ja meidän on pidettävä tempoa yllä ja pystyttävä pitää myös pallo itsellämme."
Viime lokakuussa Suomi kävi Kazakstanissa. Kokeneet Litmanen ja Hyypiä maalasivat, ja Almatyssa pelattu ottelu päättyi Suomen kahden maalin voittoon.
Mitä jäi matkasta päällimmäisenä mieleen?
"Se, että reissu oli pitkä. Ja tulos - se taisi olla eduksemme 2-0", Hyypiä muisteli.
Tampereelle tukea
tilastoista
Monet ovat sitä mieltä, että Suomen maajoukkueen pitäisi pelata kaikki kotikarsintapelinsä aina Helsingissä. Olympiastadion on heidän mielestään ainoa oikea kotikenttä maajoukkueelle, sen pyhättö.
Kilpailullisesti Suomen maajoukkue on pärjännyt Tampereella hyvin. 2000-luvulla Ratinan kentällä on pelattu kolme A-maajoukkueen karsintaottelua: vuonna 2004 kaatui ensin Andorra 3-0 ja heti perään Armenia 3-1. Vuotta myöhemmin Mikael Forssell napautti kolme maalia, kun Suomi murskasi Makedonian 5-1.
Meneekö Kazakstan tuohon samaan nippuun? Keskiviikkoiltana olemme viisaampia.