Epäterveellinen elämä maksaa. Eniten se maksaa yksilölle itselleen, mutta myös yhteiskunnan lasku on mittava. Miljardi euroa pienempää mittayksikköä ei kannata edes ajatella. Meille yksilöille olisi hienoa elää onnellinen elämä, jonka yksi kivijalkoja on hyvä terveys.
Terveellisistä elämäntavoista puhuminen on herkkää puuhaa. Lukijat näkevät äkkiä sormi pystyssä saarnaavan moralistin tai terveyskiihkoilijan. Siihen informaatio pysähtyy.
Yksilöiden syyllistäminen haitallisista ja hintavista valinnoista on tyhmää ja tehotonta. Asiallinen valistaminen tehoaa jonkin verran. Hyvät esimerkit rohkaisevat: Pohjois-Karjalan rasvakampanja ja tupakan vastainen kampanja ovat loistavia esimerkkejä onnistumisista.
Asiaa kannattaa tarkastella yhteiskunnan päätöksenteon taloudellisuuden kannalta. Päätöksillä vaikutetaan yksilöiden valintoihin.
Investointien tuotto on liike-elämässä kohtuullisen helppo laskea. Jos tuleva tuotto ylittää investoinnin kustannukset, se kannattaa tehdä.
Yhteiskunnallisten investointien tuoton laskeminen on hankalaa, mutta mahdollista. Terveyttä edistävien päätösten taloudellinen mielekkyys on perusteltavissa yhteiskunnan menojen säästymisenä tulevaisuudessa. Säästöt jakautuvat pitkälle aikajänteelle ja jakautuvat useille toimijoille.
Suomessa on noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa. Heistä aiheutuvat menot yhteiskunnalle ovat miljardeja. Yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa suurkuluttajien määrään.
Liikkumattomuuden kustannukset on arvioitu 3–4 miljardiksi. Määrätietoisella politiikalla saataisiin karsituksi ehkä kolmannes kustannuksista.
Sairauslomilla ollaan noin 30 miljoonan työpäivän verran vuodessa. Me yhdessä maksamme tästä aiheutuvan noin kuuden miljardin euron laskun.
Ennalta ehkäisevän terveydenhuollon investointien tuotoista ei pystytä tekemään tarkkoja laskelmia, mutta tiedämme varmasti sen, että ne olisivat kannattavia.
Miksi siis toimimme tyhmästi? Jätämme tekemättä investointeja, jotka maksavat itse itsensä takaisin moninkertaisesti. Virheitä tekevät kaikki: valtio, kunnat, yritykset ja me kansalaiset itse.
Villakoiran ydin on kustannusten ja tuottojen epäsymmetrisyydessä. Investointikustannus tulee yhden toimijan kontolle, ja hyödyt jakautuvat useille toimijoille. Jos kunta panostaa esimerkiksi uusiin pyöräteihin kymmenen miljoonaa, yhteiskunnalle tulevan kokonaishyödyn on arvioitu olevan 80 miljoonaa euroa. Kunnan tuloslaskelmassa näkyvä hyöty saattaa jäädä alle kymmenen miljoonan.
Jos valtio lisäisi kuntourheilun tukemiseen sata miljoonaa, yhteiskunnan kokonaisetu olisi satojamiljoonia, mutta valtion seuraavan vuoden talousarviossa tulos ei kohentuisi sataa miljoonaa euroa. Ennalta ehkäisevän terveyspolitiikan hyödyt jakautuvat kansalaisille itselleen, julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle, yrityksille ja eläkejärjestelmälle.
Ongelma on julkiseen talouteenkin pesiytynyt lyhyen tähtäimen osaoptimointi. Yhteiskunnallisen päätöksenteon pirstoutuminen on uhka päätöksenteolle, jossa pitäisi ajatella isosti, koko yhteiskunnan etua. Tarkasteltava kvartaali ei ole vuosineljännes, vaan neljännesvuosisata. Yksityisen sektorin opit toimivat huonosti kun yhteiskunnan kokonaisetua pyritään maksimoimaan.
Suurimman laskun virheistä maksamme me kansalaiset heikentyneenä elämänlaatuna. Meillä on vain yksi elämä.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.