Täysosumia on aina suuria ja pieniä. Ääripäitä löytyy etsimättäkin. Kun Kärppien Ari Vallin ratkaisi jatkoajalla neljännen finaaliottelun Oulussa 11.4. 2004, se oli suuri maali. Kun Antti Laaksonen pujotteli Tanskaa vastaan leijonien kuudennen täysosuman, sillä ei ollut laajoissa kaarissa mitään merkitystä, mutta saipahan laitahyökkääjä henkilökohtaisen maalitilinsä auki.
Tämä toimikoon johdantona Ruotsin Samuel Påhlssonin maaliin, jonka hän ohjasi Suomen verkkoon 55 sekuntia ennen loppua.
Sillä maalilla Ruotsi sai vapaalipun välieriin, koska länsinaapurimme saa vastaansa jo itsensä ylittäneen Latvian. Suomi sitä vastoin saa yrittää havisuttaa kanadalaista vaahteranlehteä, mikä tunnetusti on vaikeaa.
Se yksi maali heitti otteluparit näin.
Ilman sitä maalia Suomen vastustaja puolivälierissä olisi ollut Latvia.
Mutta mitä tässä ruikuttamaan epäoikeudenmukaisuuksista.
Niin kauan kuin pudotuspelejä on tahkottu, kaikkien kiekkoihmisten kestofraasi on kuulunut tarkkaan ottaen näin:
"Se on ihan sama, kuka sieltä tulee vastaan. Kaikkihan ne on voitettava, jos meinaa voittaa mestaruuden."
Viimeksi tämän vannoi todeksi Jukka Hentunen Ostravassa. Sitä ennen tuota samaa liturgiaa ovat julistaneet tuhannet ja taas tuhannet valmentajat ja jääkiekkoilijat eri puolella maailmaa.
Mitäpä sitä historiaa muuttamaan.
Maalien tekeminen on kaikkien palloilulajien suola, mutta myös maalittomuus voi olla mukavaa. Tämän ihanuuden kokivat Slovakia ja Ruotsi maanantai-iltana, kun ottelu päättyi sopuisasti tasan 0-0.
Ei mikään jymy-yllätys, kun ottaa huomioon, että tasapeli teki hyvää molempien suunnitelmille.
Kukaan ei tietenkään väitä taistelua sopupeliksi, mutta tietty tarkoitushakuisuus siitä paistoi. Niinpä reilun pelin jumalatar voi olla kostoiskussaan julma. Hän hoitakoon, että Latvia nujertaa Ruotsin, ja Sveitsi antakoon kyytiä Slovakialle.
Ja vielä niin, että leijonat pesevät Kanadan. Tshekki saa armon voittaa USA:n ja jatkaa välieriin.
Kisojen päänäyttämö, jääkiekko-otteluissa 18 000 katsoja vetävä Sazka-areena herättää tshekkiläisissä voimakkaita tunteita. Kun MM-turnaus äitienpäivänä päättyy, kukaan ei vielä tiedä, löytyykö upealle rakennukselle mitään hyötykäyttöä. Jos suunnitelmat kuitenkin toteutuvat, areenasta voi tulla Tshekin pääkaupungin arkkitehtuurinen ylpeys sekä kulttuurin ja liike-elämän keskus.
Jättiläinen tuli maksamaan huimat 200 miljoonaa euroa eli noin 1,2 miljardia vanhaa markkaa. Areena on nimetty veikkausyhtiö Sazkan mukaan, mutta toistaiseksi pääsponsori ei ole pystynyt lunastamaan lupauksiaan. Tshekkitoimittajien mukaan rakennuttaja Skanska ei vielä ole saanut tehdystä työstä korunan korunaa.
Mutta Sazkalta ei rahaa löydy, (veron)maksaja löytyy ihan varmasti.
Kaiken huipuksi jättiareenaa ei olisi ikinä noussut, jos suunnittelu- ja rakennusprosessin aikana olisi noudatettu kaikkia lakeja, asetuksia ja säädöksiä.
Tämä ei tosin ole kansainvälisen mittapuun mukaan tavatonta. Nousihan Oulun Limingantulliinkin taannoin iso tavaratalo, josta saa päivittäistavaroita.