Pääkirjoitus

Vain Vennamo puuttuu

Aikakone on sittenkin olemassa, ja se näyttää päätyneen perussuomalaisten puoluetoimiston haltuun. Sen avulla on kaivettu esiin vanha tuttu SMP historian kätköistä.

Aikakone on sittenkin olemassa, ja se näyttää päätyneen perussuomalaisten puoluetoimiston haltuun. Sen avulla on kaivettu esiin vanha tuttu SMP historian kätköistä.

Tiistaina puheenjohtaja Timo Soini marssitti rinnalleen tiedotustilaisuuteen kolme henkilöä, joista hän toivoo eduskuntavaalien kärkinimiä: Pentti Kettunen, Anssi Joutsenlahti ja Lea Mäkipää. He kaikki olivat eduskunnassa kaksi vuosikymmentä sitten SMP:n viimeiseksi jääneellä kultakaudella, jolloin puolue sai vuoden 1983 vaaleissa lähes kymmenen prosentin ääniosuudella 17 kansanedustajaa ja istui hallituksessa.

Se oli vielä Veikko ja Pekka Vennamon aikaa, ja todellakin vain Vennamo näyttää joukosta enää puuttuvan, jotta SMP:n paluu uudella nimellä olisi täydellinen. Parinkymmenen vuoden takainen työministeri Urpo Leppänen ehdokaslistoilla olisikin, jos Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja olisi saanut tahtonsa läpi. Piirijärjestölle Leppänen ei enää kelvannut.

Viime eduskuntavaaleissa Soini kokeili toisenlaista tapaa kalastella ääniä. Helsingistä löydettiin listoille Tony Halme, joka pääsikin komeasti läpi, tunnetuin seurauksin. Se siis tulevaisuuden nimistä, ja nyt on veteraanien vuoro. Nykyinen kansanedustaja Raimo Vistbacka on luettava samaan joukkoon.

Operaatio kertoo samalla Soinin pelisilmästä. Halmeen törttöilyt ovat syöneet sitä, mitä Soinin on kenties onnistunut rakentaa. Nyt on tarve hakea uskottavuutta palaamalla kauas juurille. Siinäkin tosin on riskinsä, sillä joku voi muistaa SMP:n lopulta tuhonneen itse itsensä. Perussuomalaiset on niille raunioille syntynyt, mutta isä- ja poika-Vennamon kokoamat kannatusluvut ovat jääneet haaveeksi.