Asunnot ovat Suomessa selvästi kalliimpia kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Näkemykset meillä vieläkin vallitsevasta reippaasta nousuvarasta pohjaavat mataliin korkoihin. Sellaisessa ajattelussa on isot riskit.
Asuntojen hinnat hipovat Suomessa nyt reaalisesti jo vuoden 1988 huipputasoa. Silloisesta ylikuumenemispisteestä alkoi raju pudotus, jota jatkui aina vuoteen 1993. Neliöhintojen selvä uusi nousu käynnistyi 1996. Sitä on jatkunut miltei yhtämittaisena tähän saakka. Kallistuminen etenee vieläkin vauhdikkaasti, mikäli on uskominen Nordean pohjoismaisiin ekonomisteihin. Niin voi käydä, mutta siinä kehityksessä on vakavat vaaransa.
Nordean neljässä Pohjoismaassa tekemän vertailun mukaan Norjassa on selvästi kalleimmat asunnot. Siellä reaalihinnat alkoivat kohota jyrkästi vuodesta 1994. Tunturimaan taloudessa on monia ylikuumenemisen merkkejä. Asuntoneliön 1 491 euroon asettuva keskihinta sointuu maan muuhun hintatasoon. Nousupainetta on yhä varsinkin Oslon seudulla.
Yhtä selkeänä kakkosena asuntojen hintatilastossa tulee Suomi. Täällä neliön keskihinta on kivunnut 1 224 euroon. Ruotsissa neliöhinta on 939, Tanskassa 1 001 euroa. Öljyvaltio Norjan palkatkin ovat selvästi muita pohjoismaita korkeammat, mutta silti asunnoista maksetaan siellä suhteessa tulotasoon melko paljon. Vielä roimemmin asumisestaan maksavat kuitenkin suomalaiset, kun vertailukohdaksi otetaan Ruotsi ja Tanska.
Kahdesta muusta pohjoisesta EU-maasta poikkeavaa hintakehitystä Nordean ekonomistit selittävät suomalaisten alhaisilla asuntolainojen hoitokuluilla. Meillä lainat on sidottu pääsääntöisesti vaihtuviin korkoihin toisin kuin Emun ulkopuolella olevissa Tanskassa ja Ruotsissa. Emu-alueen vaihtuvat korot ovat nyt matalia.
Tanskassa lainat sidotaan pääsääntöisesti yli vuoden ajaksi kiinteään korkoon. Yli puolet asuntoluotoista on sidottu kiinteään korkoon koko 30 vuoden laina-ajaksi. Myös Ruotsissa käytetään tavallisesti kiinteitä korkoja, jotka määritellään muutaman vuoden jaksoissa.
Tanskassa ja Ruotsissa asuntolainat otetaan yleensä kiinteistöluottolaitoksista. Norjassa pankit ovat Suomen tapaan asuntokauppojen pääasiallisia luotottajia.
Asuntojen kallistuminen jatkui Suomessa tämän vuoden kolmannella neljänneksellä niin, että vanhoista kerrostaloasunnoista maksettiin keskimäärin 1,3 prosenttia enemmän kuin edellisellä neljänneksellä. Se ilmenee Tilastokeskuksen kokoamasta, verohallinnon aineistoon perustuvasta asuntojen hintatilastosta. Pääkaupunkiseudulla kallistuminen oli tällä kerralla maltillisempaa, 1,1 prosenttia, kun muussa maassa maksettiin 1,6 prosenttia aiempaa enemmän.
Helsingissä ja ympäristössä asuntojen kallistuminen on viime vuosina ollutkin niin kiivasta, että nousun varaa ei juuri olisi. Myös muualla maassa olisi syytä varovaisuuteen. Asuntokauppoja täytyy tietysti tehdä, mutta ei mihin hintaan hyvänsä, vaikka Nordean ekonomistit arvioivatkin nousun varaksi nykyisellä korkotasolla vielä jopa 16 prosenttia.
Talouden käänne nykyistä voimakkaampaan kasvuun aiheuttaisi melko pian nousupainetta korkoihin. Vaikka työpaikat säilyvätkin nykyistä varmemmin vahvan talouden aikana, kovin suurten asuntolainojen hoitaminen saattaisi käydä monille ylivoimaiseksi. Siksi näissä asioissa on pidettävä jalat tiukasti maassa. Matalat korot eivät todellakaan ole meille pysyväksi suotu nautintaoikeus. Rahan hinta liikkuu markkinataloudessa kahteen suuntaan, vaikka viime vuosina on koettu vain velallisille myönteistä kehitystä.