Koboltinsinisestä taksista nousee Helsingin Kasarmikatu 36:n kohdalla nuori mies, joka on pukeutunut istuvaan teräksenharmaaseen pukuun. Tummennettujen lasien takaa katselevat ystävälliset silmät. Hän tervehtii ja avaa herrasmiesmäisesti Kuvataideakatemian oven odottajalle. Kaikki on kovin eleganttia.
Tuo mies herättää huomiota Helsingin kaduilla, mutta rovaniemeläisille hillitysti meikattu tyyliniekka on jo tuttu näky.
Siis kuka? Hän on Mauri Ylä-Kotola, Lapin yliopiston uusi rehtori, jonka ensimmäinen työpäivä Rovaniemellä oli tiistaina. Haastattelu piti hoitaa kuitenkin Helsingissä, koska Ylä-Kotolalla on vielä paksu postipinkka avaamatta ja monta lappua allekirjoitettavana Kuvataideakatemian rehtorin ominaisuudessa.
Vain vuoden Kuvataideakatemian rehtorina viivähtänyt Ylä-Kotola on marraskuuhun asti 60-prosenttisesti Kuvataideakatemian rehtori ja 40-prosenttisesti Lapin yliopiston rehtori.
Vaikka ura Kuvataideakatemiassa jäi lyhyeksi, on Lapin yliopiston mediatieteen professorin tehtävästä virkavapaalla oleva Ylä-Kotola ehtinyt panna tuulemaan. Hän esittelee uusia Kasarmikadun tiloja, joihin on juuri muutettu evakkoon Kaikukadun kiinteistössä havaittujen kosteusvaurioiden takia.
Prosessi ei ollut helppo, mutta nyt se on tehty.
Kiinteistö ei ole sisältä kummoinen, mutta näkymä Helsingin yli sitäkin komeampi. Kahdeksannesta kerroksesta voi katsella kaikkiin ilmansuuntiin. Mutta tämä alkaa olla mennyttä aikaa, mennään siis eteenpäin.
Sitä ennen vielä yksi asia. Vuoden pesti tuntuu ikävän lyhyeltä akatemialaisia ajatellen, mutta siinä ei ole mitään ainutkertaista. Vuosien 1988 ja 2000 välillä Kuvataideakatemiassa on ollut seitsemän rehtoria. "Halutaan uusia tuulia ja uusia näkökulmia", Ylä-Kotola sanoo.
Mutta onko niin, että akatemiassa tuulee ihan omasta takaa? "Molemmin päin", vastaa Ylä-Kotola.
Rovaniemi ei ole
mikään New York
Vuodenvaihteessa Rovaniemen kodistaan luopunut Ylä-Kotola katselee jo uutta asuntoa kaupungista. Tähtäimessä on korkea kerrostalo ihan ydinkeskustassa Martina-ravintolan yläpuolella. Tietysti kulinaristi valitsee asuinpaikan ravintolan yläpuolelta!
Äkikseltään Ylä-Kotola ei istu Lapin pääkaupunkiin, mutta rovaniemeläiset itse sanovat, että monenlaisia etelän miehiä kaupungissa on nähty.
Mikä miestä sitten vetää pohjoiseen, kun hän ei kuulemma osaa oikein pukeutua pakkasen varalle? Tyylistä ei luovuta, vaikka kuinka pakkanen kinttuja tikuttaisi.
"Mietin pitkään rehtorin paikkaa. Filosofina ajattelin, että monialayliopisto on mielenkiintoinen. Siellä voi olla kiinnostunut sekä oikeustieteellisistä kysymyksistä että yhteiskuntatieteistä, taiteista ja kasvatustieteestä", Ylä-Kotola aloittaa.
Ja muutakin on: "Pari viikkoa sitten professori Pentti Kouri oli New Yorkista käymässä Suomessa ja oltiin syömässä. Hän totesi, että todennäköisempää on, että tällä hetkellä mielenkiintoisemmat asiat maailmassa tapahtuvat Rovaniemellä kuin New Yorkissa."
Ylä-Kotola uskoo Kouria. Hän jatkaa: "Aidosti voi ajatella, että New York on globalisaation tihentymä, jossa kaikki asiat ovat samanlaisia. Silloin alueet, joissa on erilaisuutta, saavat lisäarvoa."
Mauri Ylä-Kotola ajautui Rovaniemelle kymmenisen vuotta sitten. Sytyke tuli Synteesi-lehden artikkelista, jossa kerrottiin, että Lapin yliopistoon on perustettu uusi oppiaine, joka keskittyi uusmediaan ja mediataiteeseen.
Julkkispiireissä viihtyvä rehtori pitää Lappia hänelle luontevana paikkana. "Lappi ja Rovaniemi on minulle fiktio, joka on luettavissa parhaiten Rosa Liksomin Reitari-kirjasta. Se on mun mielikuvitusmaailma."
Kuinka kauan hän aikoo rehtorina pysyä? Edeltäjä, Esko Riepula, teki 27 vuoden uran. Mauri Ylä-Kotola sanoo, että elämä on avoin. "En halua suunnitella elämääni, en ole koskaan suunnitellut. Se on mahdotonta."
Hän sanoo silti, että rehtorius ei ole johdatusta mihinkään suurempaan. "Menen Lappiin ja vakiinnun sinne", hän lupaa.
Kaksi harkitun riskinoton rehtoria
Mauri Ylä-Kotola pohtii yhä huhtikuista äänestystulosta, joka yllätti selvillä numeroilla hänet itsensä, mutta myös monen muun. Ylä-Kotola, jonka ansioksi, mutta myös haitaksi, on laskettu nuoruus ja räväkkyys, sai 48 ääntä, kun Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen sai vain 14 vaalikollegion jäsentä puolelleen.
Kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle ei saanut kannatusta lainkaan.
"Oletin, että tulos olisi ollut tasaisempi. Lapin yliopisto on vahva yhteiskunnallinen yliopisto, ja Kivinen edustaa selkeästi yhteiskuntatieteitä"; Ylä-Kotola miettii yhä.
Nuori rehtori on ollut koko Rovaniemi-kautensa Riepulan lempilapsi. Ihan heti ei huomaa, mikä niin erityyppisiä miehiä yhdistää. Mutta Ylä-Kotola tietää: "Meitä yhdistää harkittu riskinotto."
Ylä-Kotola kehuu, että Riepula ei juuri koskaan puuttunut mihinkään, mitä professori sai päähänsä, vaan antoi vapaat kädet.
"Riepulaan liittyviä hyviä ominaisuuksia on juuri ennakkoluulottomuus. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista käynnistää mediatiedettä, jos rehtori ei olisi ollut valmis tällaiseen riskiin."
Mutta, eikö yhtään hirvitä astua niin suuriin saappaisiin noin nuorena? ""Rehellisesti voin sanoa: ei yhtään."
Mauri Ylä-Kotola ei pidä ongelmana sitä, että alaisista valtaosa on häntä itseään vanhempia.
"Jussi Parviainen on kertonut minulle, että teatterikorkeakoulussa alaiset eivät voineet kestää sitä, että rehtori oli niin nuori. Minä en ole koskaan kokenut näin. Toisekseen valtaosa vaalikollegion jäsenistä on minua vanhempia. Itse asiassa kritiikkiä on tullut vain ylioppilaskunnan puolelta. Paradoksaalista."
Asema ansaittava
joka päivä
Uusi rehtori ei oikein malta lopettaa johtamansa yliopiston kehumista. Nyt hän vertailee oppilaitoksia, entistä ja uutta. "Kuvataideakatemialla on itsestäänselvä asema tässä kulttuurissa, mutta Lapin yliopiston pitää joka päivä ansaita asemansa."
Asioilla on puolensa: toisaalta se näkyy myös niin, että Lapin yliopistossa on helpompi aloittaa jotain uutta. "Kun sinne tulee nuoria professoreita, he voivat ideoida omannäköisiä koulutusohjelmia ja käynnistää uusia asioita. Kuvataideakatemiassa traditio tuntuu painona harteilla."
Mauri Ylä-Kotolalla on ollut Kuvataideakatemiassa olo, että hänellä on allaan Porsche, jolla voi ajaa sataaviittäkymppiä, mutta sillä ajetaan kolmeakymppiä. "Vaikka kuvataide itsessään on rajoja rikkova, Kuvataideakatemia hallinto perustuu perinteen jatkuvuuteen."
Lapista pääsee
myös Pariisiin
Mauri Ylä-Kotola ei syönyt Finnairin tarjoamaa sämpylää aamukoneessa. Nälkä ajaa meidät jatkamaan juttelua lounaan ääreen. Matkalla ravintolaan on luontevaa puhua ruuasta, mutta kun tilaus on tehty, Ylä-Kotola jatkaa siitä, mihin työhuoneessa jäimme.
Lapin yliopiston maineessa on hänen mielestään vielä hoitamista, vaikkei se onneksi koskaan profiloitunut maakuntayliopistoksi.
"Jos Lapin yliopisto olisi pörssiyhtiö, olisi se aliarvostettu", rehtori sanoo. Ylä-Kotolan mielestä taiteiden tiedekunta on yhä tuntematon, toisin kuin oikeustieteellinen, joka tunnetaan ympäri maan.
Ja: peruskouluttajana Lapin yliopisto on tehokas, mutta tutkimuspuolella on vielä kehitettävää.
Suomen nuorin yliopiston rehtori ei näe mitään lisäarvoa siinä, että Oulun ja Lapin yliopistot yhdistettäisiin. Hänen mielestään tärkeämpää kuin yhteistyö Oulun yliopiston kanssa on se, että Lappi kehittää eurooppalaisella tutkimusalueella mielekkäitä yhteistyövaihtoehtoja.
Ylä-Kotolan mielestä puoli vuotta Pariisissa voi olla opiskelijalle tärkeämpi kuin vuosi Oulussa. "Ei sillä ole väliä, missä paikat kartalla ovat. Eikä Oulu oikeasti ole edes lähellä, vaan kolmen tunnin puuduttavan junamatkan päässä Rovaniemeltä."
"Sitä paitsi vain muutama vuosi sitten Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta halusi liittyä Lapin yliopistoon. Se kertoo paljon", Ylä-Kotola nälvii lempeästi.
Ylä-Kotola ei päästä Oulun yliopistosta vielä irti. Rehtori Lauri Lajunenkin saa osansa."Kajaani on vähän sellainen Oulun satelliitti. En usko, että Kajaanissa kehitellyt ideat kovin usein menevät läpi Oulun keskushallinnossa, vaikka Lajunen on syntynyt Kajaanissa."
Kun Ylä-Kotola on päästänyt nuo sanat suustaan, jäämme tuijottamaan tutunnäköistä miestä, joka harppoo kadulla. Lajunen? Ei kai sentään! Kuulikohan se?
Tosiasiassa hahmon henkilöllisyys jäi hämäräksi. Ihan sama, mutta vähän outo kokemus silti.
Mauri Ylä-Kotola jatkaa vielä pitkään selvittämistä, mitä kaikkea hän aikoo alkavana viisivuotiskautena tehdä.
Kun haastatteluhetki alkaa olla ohitse, olla pakko kysyä, miksi Mauri Ylä-Kotola haluaa sävähdyttää ihmisiä ylihuolitellulla ulko-näöllään. " Ajattelen, että näytän siltä miltä näytän. Olen tottunut itseeni, ja niin muutkin ovat. En halua herättää huomiota."
Sen hän silti tekee. Kun poistumme Kämpistä, muutama pää kääntyy taas. Mies vierelläni ei totisesti näytä rehtorilta.