Suomen työministerillä on ensimmäistä kertaa 15 vuoteen aihetta leveään hymyyn: hallituksen työllisyystavoite täyttyy lähes täysin. Takavuosien helppoheikeille sen sijaan tilastot ovat karua luettavaa. Pieleen meni -- ja rankasti.
Työministeri Tarja Filatov on hyvin positiivinen ihminen, mutta hän on esiintynyt viime päivinä tavallistakin aurinkoisempana. Syynä on se, että edessä ovat eduskuntavaalit, eikä hänen tarvitse lähteä tänä vuonna vaalitaisteluun siilipuolustusasemista.
Juuri julkistetut joulukuun työttömyystilastot ovat Filatoville ja Matti Vanhasen hallitukselle mieluisaa luettavaa. Sadantuhannen uuden työpaikan tavoite on melkein saavutettu, ja työttömyysaste putosi joulukuussa 6,4 prosenttiin. Koko vuoden keskiarvokin laski 7,7:ään.
Sellainen on harvinaista herkkua Suomessa. Ajassa saa mennä taaksepäin aina lamaa edeltäneeseen aikaan, jotta löytää vielä pienempiä vuosikeskiarvoja. Työttömyysaste on ollut viime vuotta alempi edellisen kerran 1990 (3,2 %) ja 1991 (6,6 %).
Työttömyyden raju nousu alkoi 1991, ja se kipusi pahimmillaan 16,6 prosenttiin 1995. Se oli sama vuosi, jolloin sosiaalidemokraatit palasivat valtaan Paavo Lipposen johdolla murskavoittonsa turvin. Maassa oli pahimmillaan yli puoli miljoonaa työtöntä. Nyt heitä on hieman yli puolet vähemmän sekä työministeriön että tilastokeskuksen mittaustavoilla.
Lipposen ykköshallituksen tavoite työttömyyden puolituksesta on toteutunut, ja uudeksi henkiseksi tavoitteeksi voidaan ottaa vanhat neljä prosenttia, jonka tulkittiin 1980-luvulla merkitsevän "täystyöllisyyttä". Tulkinnan esitti SDP:n silloinen talousguru Seppo Lindblom, ja se hyväksyttiin yleisesti.
Suurtyöttömyys piti puolittaa sosiaalidemokraattien ja Lipposen ensimmäisen hallituksen talouspoliittisilla opeilla vaalikaudessa. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempi. Työttömyyden puolitus vei neljän vuoden asemesta yksitoista vuotta.
SDP maksoi väärästä lupauksestaan kovan hinnan: se menetti 1999 eduskuntavaaleissa lähes 173 000 ääntä ja 12 kansanedustajaa. Viime vaaleissa se sai takaisin 70 000 ääntä, mutta satatuhatta jäi yhä teille tietymättömille. Viime aikojen mittaukset ovat olleet melko suosiollisia demareille, mutta he eivät voi uneksiakaan vuoden 1995 tuloksesta maaliskuun vaaleissa.
Muutkin kuin sosiaalidemokraatit ovat joutuneet nielemään nöyrästi yli kymmenen viime vuoden aikana kylmiä tosiasioita työllisyyspolitiikasta. Helppoheikkimäisillä puheilla tai tempuilla ei työttömyyttä nujerreta. Työttömyyteen puree kunnolla vain riittävän kova talouskasvu.
Se näkyy hyvin työttömyyskäyrässä, joka on laskenut tasaisesti junnaamalla vuodesta 1994 lähtien. Hallituksen suora vaikutus työttömyyteen on ollut hyvin vähäinen -- ja työministeriön vielä vähäisempi.
Myös nykyinen punamultakausi osoittaa samaa. Koko vaalikauden alku hoettiin, ettei hallitus voi saavuttaa millään tavoitettaan sadastatuhannesta uudesta työpaikasta. Työpaikat lisääntyivät hitaasti, koska talouskasvu jäi vaatimattomaksi hallituksen alkutaipaleella. Toissa ja etenkin viime vuonna tapahtui puolestaan harppaus hyvään suuntaan, kun bruttokansantuote kasvoi kohisten. Hyvä työllisyys-ja työttömyyskehitys olivat suora seuraus tästä.
Vanhasen hallitukselle on reilua antaa tunnustus siitä, että se on kiihdyttänyt kasvua ja vahvistanut työllisyyttä veropolitiikallaan sekä tukemalla maltillista tulopolitiikkaa. Asialla on aivan erityistä merkitystä siksi, että keskustan ja SDP:n johto antoi tuloverojen laskusta hyvin pidättyväisiä lausuntoja vaalien alla.
Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtajan Teemu Lehtisen mukaan tuloverotus on laskenut 12 vuodessa kunnioitettavat 6,1 miljardia euroa, eniten Vanhasen hallituksen aikana. Tuloveroaste on keventynyt seitsemän prosenttiyksikköä samassa ajassa.
Kysymys kuuluu nyt, onko työttömyyden puolituksesta, tyhjistä lupauksista sekä tuloverojen alennuksilla tuetusta talouskasvusta opittu mitään. Näytöt ovat ainakin kiistattomat. Vain kasvu laskee tehokkaasti työttömyyttä, ja tuloverojen alennuksella on ollut kasvuun merkittävä vaikutus ilman, että ne olisivat samalla horjuttaneet valtiontalouden tasapainoa.
Sosiaalidemokraateilla ei ainakaan päätä palele kantapään kautta saamistaan opeista huolimatta. He ovat asettaneet Eero Heinäluoman johdolla tavoitteekseen satatuhatta uutta työpaikkaa ensi vaalikaudella. Samaan aikaan Heinäluoma antaa lausuntoja, joissa hän on korostaa, ettei viime vuosien kaltaisiin tuloveron alennuksiin ole varaa.
Puheisiin on syytä suhtautua varauksin. Heinäluoma joutunee tinkimään jommasta kummasta linjauksestaan, jos SDP menee hallitukseen vaalien jälkeen. Sataatuhatta uutta työpaikkaa kun ei synny ilman reipasta talouskasvua eikä kunnon kasvua nähdä ilman tuntuvia tuloverojen alennuksia.
***
Vaalien alla koittaa poliittisten mielipidemittausten kulta-aika. Itse kunkin kannattaa pitää pää kylmänä niitä seuratessa. Muutaman kymmenyksen heitot ja erot yhdessä kyselyssä eivät todista mitään. Ne mahtuvat yleensä niin sanotun virhemarginaalin sisään. Tosi on kyseessä vain, jos useat kyselyt kertovat samasta kehityssuunnasta.