Vain pipanat jäl­jel­lä so­pu­li­maail­mas­ta

Sopulin kuivunut raato lojuu Utsjoella Luomusjoen varrella.

Vain sopulien raadot, pipanat ja tunnelit kertovat edelliskesän suurvaelluksesta.
Vain sopulien raadot, pipanat ja tunnelit kertovat edelliskesän suurvaelluksesta.
Kuva: Pekka Rajala

Vieressä näkyy tunturikoivun juurakon suojiin ulottuva käytävä ja sen edessä kosolti vielä maatumatonta pipanamattoa.
Vielä viime vuonna samalla paikalla samaan aikaan oli teltassa nukkuminen hankalaa. Sopulien vaellus pyyhki maata niin sankasti, että teltan vierukset liikehtivät kiukkuisten kitinöiden säestyksellä eläinten pyrkiessä väkisin oikomaan matkaansa teltan alitse.
Vain raato ja sopulien sammalikkoja myllänneet jäljet ovat jäljellä erikoisesta kesästä.
Missään ei näy merkkiäkään elävästä sopulista. Tuntureilla autius korostuu saalistajalintujen vähäisyytenä myyräkantojenkin romahdettua.

Miten tässä näin kävi?

Kuinka laskemattoman sankka eläinmäärä voi romahtaa lähes yhdettömiin? Jonnekin on ollut pakko jäädä edes vähäisessä määrin sopuleita lajin siemenpankiksi, mutta minne?
Professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitokselta on oudosta tilanteesta vähän ylpeä. Sopulitutkijana hän osasi ennustaa tulevan kehityksen muita täsmällisemmin.
Sopuleiden kannannousua seurannut luontainen romahdus oli tavallista jyrkempi. Otusten alamäki alkoi poikkeuksellisesti jo viime vuoden syksyllä.
Ennätyksellisen vahvan myyräkannan romahdettua saalistajat keskittyivät verottamaan sopuleja.
”Petoja oli uskomattoman paljon”, Henttonen viittaa esimerkiksi hiiripöllöihin ja kärppiin. Niinpä jo marras–joulukuuhun mentäessä tutkimusalueilta olivat sopulit loppuneet.
”Sopuli on iso, näkyvä ja kömpelö”, professori Henttonen kuvailee saalistajille helppoa herkkua.
Romahdus alkoi sopuleiden ylikansoituksesta. Ravintovarojen hupeneminen ajoi massat liikkeelle ja kunnoltaan heikentyneet eläimet altistuivat myös taudeille.
”Analyysia vielä tehdään. Voihan olla sellaisiakin pöpöjä, joita ei vielä tunneta.”

Siemen itää tuntureilla

Aina kuitenkin jossakin säilyy lajin siemen. Heikki Henttonen kertoo sammaleisista tuntureiden lumenviipymäalueista, joissa jokunen sopuli saattaa piillä.
Vaelluksen jäljiltä on myös Metsä-Lappiin voinut jäädä joitakin sinnittelijöitä tai siemen itää Ruotsin ja Norjan tuntureilla.
Joka tapauksessa uuteen sopuleiden kansannousuun voi kulua vuosikymmeniä.

Ilmoita asiavirheestä