Vain pieni osa synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuvista naisista saa apua sairauteensa. Mielenterveysseuran mukaan noin 10 000 naista vuodessa sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen ja heistä neljäsosa on yhä masentuneena vauvan ollessa yhden vuoden ikäinen.
Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat muun muassa pelkotilat, unettomuus, syyllisyydentunteet, keskittymiskyvyn puute ja ahdistus. Masennus puhkeaa yleisimmin kuukauden tai kahden kuluttua synnytyksestä.
- Synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyy usein toimintakyvyn menetys, mikä vaikuttaa väistämättä vauvan hoitoon. Lapselle olisi elintärkeää saada kokea turvallinen ja lämmin suhde syntymästä lähtien, mutta masentunut äiti on poissa henkisesti, vaikka olisikin fyysisesti lapsen lähellä, kuvaa Helsingin ensikodin Vallilan yksiköiden johtaja Heli Heinjoki.
Masentuneen äidin vauvasta tulee Heinjoen mukaan helposti itkuinen, ärtyisä tai omaan maailmaansa vetäytyvä.
Syyllisyydentunteet yleisiä
Monilla äideillä on synnytyksen jälkeen muun muassa mielialan vaihteluita ja lievää alakuloisuutta. Heinjoen mukaan herkistyminen on luonnollista ja ohjaa äitiä vastaamaan vauvan tarpeisiin.
- Masennuksesta voi puhua sitten, kun tilanne pitkittyy. Äiti ei tunne lapsesta iloa mutta voi tuntea syvää syyllisyyttä niistä tunteista, joita kokee, hän kuvaa.
Sairautta voivat aiheuttaa esimerkiksi hormonimuutokset synnytyksen jälkeen. Sairauteen voi saada apua esimerkiksi lääkkeistä, eri terapioista ja hormonihoidosta. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi ensikotiin, neuvolaan tai terveyskeskukseen.
- On tärkeää, että koko perhe otetaan huomioon. Äidin masennus syö koko perheen voimavaroja. Myös isät pitää huomioida, sillä isä usein kannattelee koko muuta perhettä äidin sairastaessa. Kun äiti alkaa kuntoutua, monet isät alkavat uupua, huomauttaa Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Susanna Kalavainen.
Avun hakemista voi haitata pelko leimautumisesta tai siitä, että omia tuntemuksia vähätellään. Äidit irti synnytysmasennuksesta -yhdistyksen eli Äimän mukaan monia äitejä auttaisi jo tieto siitä, ettei ole ainoa, jolla on samanlaisia tuntemuksia.
Pelkkä lääkepurkki ei auta
Koko perheen huomioimista painottaa myös Päivi Ilonen-Saario Äimä-yhdistyksestä. Hän itse sairastui 1990-luvun alkupuolella toisen lapsensa saatuaan.
- Silloin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei puhuttu, ja monille naisille avun saaminen oli hyvin vaikeaa. Itseäni auttoivat voinnistani kiinnostunut terveydenhoitaja, joka varasi ajan mielenterveystoimistoon, kotipalvelu sekä sukulaiset, ystävät ja naapurit.
Ilonen-Saario on kiitollinen varsinkin yhdelle naapurilleen, joka lupasi ottaa huonosti nukkuneen vauvan muutamaksi yöksi hoitoon, jotta muu perhe saisi lepoa. Vauvalle oli myöhemmin apua myös unikoulusta.
Vuonna 1998 perustettu Äimä-yhdistys tarjoaa äideille vertaisryhmiä, puhelinpäivystystä, keskustelupalstan ja tapaamisia. Ilonen-Saario on toiminut pitkään yhdistyksessä vertaistukijana.
- Masentunutta äitiä ei saisi jättää vain lääkepurkin varaan, Ilonen-Saario huomauttaa.