Kolumni

Vain pieni osa ih­mi­sis­tä on vaih­ta­nut ter­veys­ase­maa

Ihmiset voivat nyt äänestää jaloillaan, jos he ovat tyytymättömiä julkisiin terveyspalveluihin. Terveysasemaa saa vaihtaa kerran vuodessa oman kunnan sisällä, ja sairaalan voi valita oman yliopistosairaanhoitopiirin alueelta yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärin kanssa.

Ihmiset voivat nyt äänestää jaloillaan, jos he ovat tyytymättömiä julkisiin terveyspalveluihin.

Terveysasemaa saa vaihtaa kerran vuodessa oman kunnan sisällä, ja sairaalan voi valita oman yliopistosairaanhoitopiirin alueelta yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärin kanssa.

Valinnanvapaus laajenee entisestään vuonna 2014, jolloin kaikille suomalaisille tulee oikeus valita terveysasema ja sairaala koko maan sisältä.

Eikä siinä vielä kaikki. Tammikuussa tuli EU-direktiivi potilaan vapaasta hoitoon hakeutumisesta koko EU:n alueella. Muutaman vuoden kuluttua voimme päättää, hoidatammeko vaivamme Oysissa, Helsingissä vaiko sittenkin Pariisissa.

Kun sairaalat alkavat vielä julkaista hoitonsa tulokset netissä, vaativaan leikkaukseen menijä voi valita hoitopaikan, jossa on pienin komplikaatio- ja kuolleisuusprosentti kyseisessä toimenpiteessä.

Siitä tosin ei ole vielä tietoa, kuka maksaa matkan Oulusta pariisilaiseen sairaalaan. Matkustusinto jää vähäiseksi, jos lentolipun kustantaa potilas itse.

Noin 6 000 oululaista ja kiiminkiläistä vaihtoi terveysasemaa juhannukseen mennessä. Määrää on pidetty suurena, mutta minusta se on yllättävän pieni.

Kansainvälisten selvitysten mukaan 5-15 prosenttia potilaista vaihtaa hoitopaikkaa, kun se tulee mahdolliseksi.

Jos nuo kaikki 6 000 vaihtajaa olisivat oululaisia, vain 4,3 prosenttia kuntalaisista olisi tähän mennessä hylännyt nykyisen terveysasemansa. Tuossa joukossa on kuitenkin myös kiiminkiläisiä, joten prosentti jäänee vieläkin pienemmäksi.

Toki terveydenhuoltolaki on ollut voimassa vasta toukokuun alusta, joten vaihtointo saattaa vielä kasvaa. Vuoden kuluttua nähdään, mikä olikaan todellinen vaihtohalu.

Merkittävämpää on, että suurin osa vaihtajista, peräti 4 000 kaupunkilaista on halunnut pois nimenomaan Sepän terveysasemalta, jonka palvelut kaupunki ostaa yksityiseltä.

Eniten uusia potilaita puolestaan on saanut Myllyojan terveysasema, jonne halusi hoitoon noin 2 700 kuntalaista.

Noin 70 prosenttia ilmoitti vaihdon syyksi niinkin yksinkertaisen asian kuin terveysaseman sijainnin. Moni haluaa hoidattaa vaivansa lähellä kotia tai työpaikkaa.

Kaikki suomalaiset eivät voi vielä vaihtaa terveysasemaansa. Monessa kunnassa kun on vain yksi terveysasema, niin kuin meillä Kempeleessäkin.

Toisaalta, en kyllä edes haluaisi vaihtaa nykyistä terveysasemaani, vaikka se mahdollista olisikin. En ainakaan tällä hetkellä. Sen verran tyytyväinen olen sen palveluihin ollut.

Kehuminen on usein vaikeampaa kuin haukkuminen, mutta joskus on syytä kiittää. Kun muutin Etelä-Suomesta Kempeleeseen kolme vuotta sitten, yritin tilata kipeälle lapselle lääkäriaikaa yksityiseltä lääkäriasemalta Oulusta.

Etelässä olin tottunut siihen, ettei terveyskeskukseen ole asiaa kuin pää kainalossa, varsinkaan jos on kyse lapsesta, jolla on vakuutus. Yksityiselle sen sijaan pääsi aina, ympäri vuorokauden.

Yllätykseni oli suuri, kun Oulusta ei löytynytkään aikaa yksityislääkärille samalle päivälle. En ollut ennen moista kokenut.

Epäillen kokeilin onneani ja soitin uuteen terveyskeskukseeni, ja mitä tapahtuikaan? Lapselleni järjestyi lääkäriaika puolen tunnin päähän soitosta.

Yksityinen ei aina päihitä julkista terveydenhuoltoa. Ei ainakaan Oulussa, missä ei ole edes yhtään läpi vuorokauden auki olevaa yksityistä päivystyspistettä.

Kulunut vitsi naljailee terveyskeskuksia arvauskeskuksiksi, mutta Suomesta löytyy myös toimivia terveyskeskuksia, joiden palveluista kannattaa pitää kiinni.

Nähtäväksi jää, miten kuntaliitokset ja terveydenhuollon yksiköiden suurenemiset vaikuttavat vielä nyt hyvin toimiviin terveyskeskuksiin.