Markkinatalous on viime aikoina saanut vain vähän näkyvää kritiikkiä osakseen. Erityisen yllättävää on, että nyt sitä tulee Elinkeinoelämän valtuuskunnalta Evalta. Hyvinvointipalvelujen järjestämisestä Evan raportin kirjoittanut Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen muistuttaa, että yksityistämisessä on monessa maassa ja monella toimialalla tehty vakavia virheitä. Sentään hän toteaa, että kokemukset yksityistämisestä ovat pääosin myönteisiä.
Vakaviin ongelmiin johtaneina uudistuksina Kanniainen mainitsee Britannian joukkoliikenteen yksityistämisen sekä Ruotsin taksiliikenteen ja Kalifornian sähkömarkkinoiden vapauttamisen.
Varoittaviksi esimerkeiksi ne varmasti kelpaavat. Kaliforniassa pystyttiin toimittamaan sähköä vain ajoittain. Britannian rautateiltä katosi turvallisuus. Kustannusten karsinta johti onnettomuuksien sarjaan. Ruotsin taksiliikenne sekosi pahan kerran. Länsinaapuriin ilmaantui mm. epävirallisia taksikartelleja, jotka jakoivat parhaat paikat. Epämääräisten yrittäjien perimät hinnat vaihtelivat laajasti. Noiden kokemusten jälkeen moni on varmasti miettinyt, miksi hyvin toiminut järjestelmä pitikään romuttaa.
Oikein hyvä, että professori Kanniainen varoittaa sortumasta ennakkoluuloihin. Hän kehottaa karttamaan ideologisia lähtökohtia palveluja arvioitaessa. Turhan tuttua on, että jonkun mielestä vain julkinen sektori voi tarjota luotettavaa palvelua. Yhtä varmasti joku toinen väittää, että markkinavoimat jalostavat aina parhaan lopputuloksen.
Jos asenteet ovat valmiiksi lukitut on vaikea myöntää, että kummaltakin taholta löytyy kilpailukykyä. Kanniainen tasapainoilee jyrkkien kantojen välimaastossa. "Paras voi tietyissä palveluissa olla julkinen sektori ja joissakin toisissa yksityinen." Niin yksinkertaista se onkin. Mutta vaikeaa on jomman kumman mallin puolelle tiukasti ryhmittyneiden perääntyä.
Ainakin yksi osa palveluita kannattaa Evan raportin mukaan pitää yhteiskunnan hoteissa: peruspalveluiden tilauttaminen, laadun valvonta ja saatavuuden varmistaminen.
Samalla Kanniainen huomauttaa, että avain parempaan on kilpailuttaminen ja sen osaaminen.
Kilpailu tekee aina hyvää. Myös julkisten palvelujen tuottajien on vain sopeuduttava siihen.
Kaikki jo ennen vuotta 1994 autoja katsastuksessa käyttäneet muistavat ajat, jolloin niitä palveluja tarjosi vain yksi, yhteiskunnan hallinnoima tuottaja. Nekin, joilla ei ole koskaan ollut katsastuksen kanssa erityisempiä pulmia, arvostavat nykyistä tunnelmaa. Kukapa vaihtaisi leppoisasti juttelevat, auliisti neuvoja jakavat katsastusmiehet niihin entisiin. Menneinä aikoina heillä oli varaa pahan päivän tullen purkaa kaikki kiukkunsa asiakkaisiin.
Moni teki niin, vaikka eivät sentään ihan kaikki. Ennen 90-luvun puoliväliä lupsakka katsastusmies oli kuitenkin vain myönteinen poikkeus, tärkeilevä yrmiskö pääsääntö. Tänään sellainen tyyli ei vetele, ei kenenkään kohdalla. Muutaman kilometrin päässä on kilpailija, joka palaa halusta saada osoittaa toimivansa asiallisesti.
On monia muitakin aloja, joissa kilpailu tekee asiakkaiden kannalta myönteisiä ihmeitä, kustannuksia nostamatta.
Olennaisen tärkeää on, että kaikki kansalaiset saavat samantasoista palvelua. Yhteiskuntaa tarvitaan huolehtimaan oikeudenmukaisuudesta. Raportissa muistutetaan, että julkisen vallan säilyttäessä vahvan tilaajan roolinsa ihmisten yhdenvertaisuus ei joudu uhatuksi.
Siitä onkin pidettävä kiinni, muuttuupa maailma muuten miten tahansa.