Onko se nyt niin vakavaa, jos metsään, tienpohjaan tai vaikkapa kunnalta vuokratulle syrjäiselle teollisuustontille käy kippaamassa jätelastin ja taputtelee maata päälle?
On se.
Se on ympäristörikos ja osa talousrikollisuutta. Se on myös mitä suurimmassa määrin piilorikollisuutta. Vain pieni osa tulee julki.
Jätteiden hautaamisella kierretään kaatopaikkamaksuja.
Yhdeltä kuorma-autolastilliselta maksu on noin puolitoistatuhatta euroa.
Yrittäjä saattaa säästää jopa satojatuhansia euroja kuoppaamalla esimerkiksi betonipurkujätettä luvattomasti parkkialueiden tai metsäteiden pohjiin.
Pisimmälle tämän on jalostanut Italian mafia, mutta kyllä Suomestakin löytyy hämäräyrittäjiä, joiden koko liiketoiminta perustuu jätteiden hävittämiseen laittomasti.
Erityisesti tätä tapahtuu rakennus- ja purkujätteen ympärillä. Kierrätysbisnes voikin osoittautua ihan muuksi.
Tämä haittaa tietysti laillisesti toimivien yritysten toimintaa.
Uhkana on myös ympäristörikosten ”arkipäiväistyminen”. Kiinnijäämisriski on pieni ja rangaistukset lieviä.
Päiväsakoilla selviää, vaikka samansuuruisesta veronkierrosta olisi napsahtanut vankeutta.
Ehdotonta vankeutta on tuomittu vuoden 1995 rikoslain muutoksen jälkeen vain Lokapoikien tapauksessa.
Ympäristön turmeleminen toi kahdelle päätekijälle neljä vuotta vankeutta ja yli miljoonan euron laskun. Asumisjätevesiä ja jäterasvoja laskettiin ojiin ja sadevesiviemäreihin pääkaupunkiseudulla vuosina 1999–2008. Käry kävi vuonna 2008, jota ennen yritys teki vahvaa voittoa.
Rikostenpaljastuttua siivoukset jäävät yleensä yhteiskunnan maksettaviksi. Tässä vaiheessahan yrittäjä on jo tehnyt konkurssin ja havaittu varattomaksi.
Näin on käymässä esimerkiksi Oulun Ruskossa, jossa kaupungin syliin näyttää kaatuvan kolme tontillista kaiken maailman romua asbestista alkaen.
Oulu on varannut siivouksiin 200 000–600 000 euroa vuodessa. Näissä tuoreissa tapauksissa summa tuskin edes riittää, jos lasku todella lankeaa kaupungin maksettavaksi.
Näinä aikoina rahalle luulisi olevan parempaakin käyttöä.
Kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä arvioi purku- ja rakennusjätteen laittoman hävittämisen aivan erityiseksi tulevaisuuden uhkaksi.
Ympäristökatsauksessa kuvatut tapaukset ovat kuin suoraan Oulun Ruskosta.
Katsaus löytyy ympäristöministeriön nettisivuilta.
Rikosseurantaryhmä patistaa kaikkia valvontaviranomaisia tullia ja poliisia myöten parempaan yhteistyöhön tapausten paljastamisessa ja torjunnassa.
Oulun kokemusten valossa voi todeta, että syytä onkin.
Asiaa pallotellaan viranomaiselta toiselle. Yhteistä on, että kukaan ei tiedä mitään, vaikka ilmoituksia on tehty ja kuvia lähetetty.
Ennen kaikkea luotetaan yrittäjän omaan ilmoitukseen. Tarkastuksiakin tehdään, mutta harvakseltaan.
Valtavia massoja on vaikea arvioida. Jos jätteet on jo taputeltu maahan, tarvitaan kaivinkone.
Onhan se hankalaa.
Sitä on kuitenkin vaikeampi ymmärtää, miksei vereksiä tapauksia ole käyty saman tien paikalla toteamassa.
Lainsäädäntö ei tee asiaa helpommaksi.
Jos jätteet ovat maan päällä, valvonta tontin ”siisteydestä” kuuluu rakennusvalvonnalle. Jos tavara on maan alla, valvonta kuuluu ympäristötoimelle.
Milloin tavara on maan alla ja milloin päällä? Entä jos se on menossa maan päältä maan alle?
Joskus tontilla on kaupungin myöntämä ympäristölupa, joskus valtion ely-keskuksen lupa.
Kun näitä rajoja vedellään, saattaa käydä niin, ettei homma ole loppujen lopuksi kenenkään hoidossa.
Kolumni