Kolme lukiolaista vertaili kokemuksiaan suuresta ja pienestä lukiosta. Oli menossa lukion viimeinen vuosi suuressa yli 600 oppilaan lukiossa, jonne kukin oli tullut yli puolta pienemmästä. Mikä muuttui?
Paljonkin, mutta ennen kaikkea se, että kaikki kolme kokivat nyt olevansa vain osa suurta tuntematonta massaa.
Oppilaita on niin paljon, ettei opettaja opi heidän nimiään kurssin aikana. Jos tehtävien ohjauksessa kaipaa neuvoa, asiat saa kerrata juurta jaksain, sillä opettaja ei voi muistaa, mistä tapauksesta milloinkin on kyse. Ketään ei tunnu kiinnostavan, miten menestyt.
Toisaalta opettajan pakeille on aina hirveä tungos ja asiat pitää hoitaa kiireellä. Myös opettajat katoavat massaan: jos heitä joutuu tavoittelemaan oppituntien ulkopuolelle, siihen saa varata aikaa, sillä opettajanhuoneita on neljä, eikä opettaja tietenkään ole siellä, mistä ensin lähdet etsimään.
Suuren lukion opetusryhmät ovat paljon isompia kuin pienessä lukiossa. Suuressa joukossa on vaikeampi keskittyä ja joskus kurssit jäävät sen takia jopa kesken. Kurssitoverit vaihtuvat koko ajan, eikä heihinkään ehdi tutustua.
Kursseissa on suuressa lukiossa enemmän valinnanvaraa ja se on hyvä asia: voi jopa valita opettajan. Toisaalta kurssit ovat heti täynnä. Esimerkiksi syksyn ensimmäisen jakson kursseille piti ilmoittautua jo keväällä. Kursseja on niin paljon, ettei kaikkia haluamiaan ehdi suorittaa, jos aikoo selvitä lukiosta kolmessa vuodessa.
Kumma kyllä suuri kurssivalikoima ei kolmikon mielestä kuitenkaan lisännyt todellista valinnanvaraa: suuresta oppilasmäärästä johtuen joustovaraa oli huomattavasti vähemmän kuin pienessä lukiossa. Kursseja ei esimerkiksi enää käytännön syistä pystynyt tenttimään omatoimisesti.
Lopputulos olikin, että lukiolainen, joka onnistui pienen lukion kurssitarjonnasta hamstraamaan itselleen kursseja reippaasti keskimääräistä enemmän, ei suuressa lukiossa harmikseen tähän enää pystynytkään. Pienen lukion valikoimasta saattoi siis yllättäen käydä kursseja huomattavasti helpommin omien taipumusten mukaisesti kuin suuressa lukiossa.
Kuten muihinkin palveluihin myös Oulun kouluihin ajetaan sisään tilaamista ja tuottamista. Mallin onnistumista on tapana vertailla muun muassa tuottavuudella. Opetuksessa tuottavuuden katsotaan olevan sitä surkeampi, mitä vähemmän oppilaita on opettajaa kohden. Hyvällä syyllä voi kysyä, kuinka onnistunut tällainen vertailutapa on ja mihin se johtaa?
Tietenkin siihen, että lukioita karsitaan jatkossakin ja niistä tehdään entistä suurempia. Sehän on tuottavaa ja taloudellista. Parhaillaan ajetaan kuin käärmettä pyssyyn Kastellin ja Karjasillan lukion yhdistämistä ja jatkoa on varmasti luvassa.
Viis siitä, vaikka työryhmissä, kouluissa, koulutoimikunnissa tai kodeissa oltaisiin asioista mitä mieltä tahansa ja laskelmatkin osoittaisivat jotain täysin muuta.
***
Oulussa on keksitty näppärä tapa hoitaa vanhat rakennukset. Ensin pistetään maan tasalle kaikkein kauneimmat ja arvokkaimmat. Sen jälkeen voidaan purkaa loputkin, kun ne ovat niin orpoja ja yksinäisiä.