Vesa-Matti Loiri tunnetaan tulkitsijana, joka saa laulujen tekstit herätettyä kuolleista ja sytytettyä kuulijoidensa sielut niin elävänä yleisön edessä kuin äänitteille pakattuna.
Loirin levyjä kuunnellessa huomaa laulajan äänen vetävän perässään muistojen ja tarinoiden kirjavaa laahusta. Vesku on ollut seurassamme jo kauan. Jopa pitempään kuin Urho Kekkonen. Mielikuvat Uuno Turhapurosta, Eino Leinon Lapin kesästä tai Loirin elämän monista traagisista vaiheista ovat useimpien muistissa.
Tämä kaikki soi ja kuuluu Loirin tulkinnassa.
Loirin taiteilijaura ja julkinen elämä alkoi jo Oulussa kuvatusta Pojat-elokuvasta 1962. Monipuolinen Loiri onkin helppo nimetä merkittävimmäksi suomalaiseksi esiintyväksi taiteilijaksi viimeisen puolen vuosisadan ajalta.
Viimeisen kolmen kesän aikana syntyneen Lappi-trilogian levyillä Loiri ottaa mittaa kansakuntamme salattuun muistiin pesiytyneistä suomirock-klassikoista. Alkuperäisesitykset ovat isoja osia suomalaista elämän soundtrackia, poikuuksia on menetetty ja neitsyyksistä on päästy niiden tahdissa. On erottu ja taas rakastuttu.
Kansallisten arvolaulujen uudelleen versiointi ei ole helppoa, eikä taiteellis-taloudellinen onnistuminen ole itsestään selvää. Vesa-Matti Loiria kevyempi mies olisi saattanut musertua haasteen edessä.
Oululaislähtöisen Hannu Pikkaraisen (s.1968) tuottama ja kokonaan soittama levy huokuu Loirin tulkinnan taustalla americanaa. Akustisia kitaroita hiplataan antaumuksella ja pianon vasemmalta reunalta löytyvää alarekisteriä jyräytellään kaiutettuna kuten Johnny Cashin American Recordings -sarjalla ikään.
Se ei ole rikos, onhan koko populaarimusiikki syntynyt ja kehittynyt niin kuin puhe ja kieli. Matkimalla ja nappaamalla vaikutteita aiemmista toimiviksi havaituista jutuista, tavoitteena viedä viestejä ja tunnelmia eteenpäin.
Popmusiikin taide syntyykin usein uusista ja mielenkiintoisista tavoista yhdistää sekalaisia, eri yhteyksistä tuttuja aineksia.
Platinaa pian tuplasti myyneiden Ivalo- ja Inari-levyjen jälkeen Kasarin selällä Inarijärvellä ilta on sees ja etenemiseen riittävät edelleen perinteiset airot.
Kasari on äänitetty Loirin mökillä Inarijärven rannalla viime kesänä.
Nykyteknologian keveys mahdollistaa studion pystyttämisen vaikka erämaahaan. Tekniikan keveys tuo mukanaan musiikin äänittämiseen rentoutta, jota ei välttämättä perinteisissä studioissa saavuteta.
Vesa-Matti Loirin lähelle tulevaa laulua on helppo kuunnella. Miehen musikaalisuus ja elämää nähneet tulkinnat tuovat lauluihin uusia tasoja.
Loirin äänessä saattaa hetkittäin havaita lisääntynyttä raspia ja säröä, mutta Kasarilla ei liene haettu Ivaloon ja Inariin nähden mitään selvästi uutta, ja miksi olisi pitänytkään? Tämähän on trilogia.
Levy soi komeasti stereoissa kodin av-alttarilla ja toimii tasalaatuisena myös mp3-soittimesta luureilla kuunneltuna maisemien- ja ihmisten vilinässä.
Arvokkuutta Lappi-trilogiaan tuo komea ja yhtenäinen graafinen ulkoasu, jonka on suunnitellut oululainen Tommi Levy.
Osiensa summaa suuremmaksi Kasarilla kasvavat ainakin Maarit Hurmerinnan tunnetuksi tekemä Jos tahdot tietää, Popedan Tahdotko mut tosiaan ja Juice Leskisen Rakkauden ammattilainen. Niissä Loirin ääni hehkuu ymmärrystä ja Pikkaraisen sovitukset avaavat pelkistettyinäkin sisäavaruuksia.
Juliet Jonesin sydämen Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin - kappaleessa Loiri kuulostaa takapenkillä tilittävältä vanhenevalta naistenmieheltä, jolle kuulija on joutunut kuskiksi hautajaisten jatkoille.
Onneksi Loiri löytää laulujen synkimpiin hetkiin ilkikuristakin sävyä, joka tuntuu lohdulliselta.
Vain jäniksen jäljet lumiselle suolle jättävä J. Karjalaisen Mä käännyn hiljaa pois -laulussa Loiri välttää mestarillisesti itsesäälisen ruikutuksen ja jakaa lämpöä sinne missä sydäntä kylmää iankaikkisen edessä.