Yksi vartija vahtimassa suunnilleen kymmentä vankia on yleinen näky Suomen vankiloissa. Ylitarkastaja Pasi Oksa rikosseuraamusvirastosta ei pidä käytäntöä ongelmallisena. Hänen mukaansa vangin pääsy esimerkiksi koulutukseen perustuu aina luottamukseen, joka punnitaan tapauskohtaisesti erillisellä riskianalyysillä.
"Aina, kun arvioidaan ihmisen tulevaa toimintaa, epäonnistumisen riski on suuri. Vaikka jonkinnäköisiä epäonnistumisia on matkan varrella tullut, minusta me olemme onnistuneet riskinarvioinnissa varsin hyvin", Oksa toteaa.
Hän muistuttaa, että Pelson vankilassa Vaalassa yhden vartijan hengen vaatinut maanantainen pako oli erittäin harvinainen tapaus. Edellisen kerran vanginvartija sai surmansa Sukevalla vuonna 1956 vangin karatessa heinäpellolta.
Pelson vankilassa yksi vanginvartija kuoli ja työnopettajana toiminut mies sai hengenvaarallisia vammoja kahden vangin karattua kesken työharjoittelun. Tapahtumapaikalla oli tuolloin yhden vartijan ja opettajan valvonnassa yhdeksän vankia.
Oksan mielestä Pelson vankilan traagiset tapahtumat on selvitettävä kunnolla ennen kuin on syytä tehdä muutoksia käytännön järjestelyihin. Jos tutkimuksissa löydetään selkeitä toimintamallin virheitä, niihin toki puututaan mahdollisimman nopeasti, hän lisää.
"Nykyiset käytännön järjestelyt ovat osoittaneet hyvin toimivuutensa. Aina kuitenkin on parannettavaa."
Oksa ei usko järjestelmään, jossa vankia pidettäisiin lukkojen takana vaikkapa kymmenen vuotta ilman yhteyksiä ulkomaailmaan.
"Kaikille vangeille, myös elinkautisille, tulee päivä, jolloin he vapautuvat. Pitää kysyä, millaisia vapautuvia vankeja yhteiskunta haluaa vankeinhoidon tuottavan."
Nahistelu lisääntynyt
Nykyisin on tavoitteena, että jokainen vanki olisi joko työssä, koulutuksessa tai kuntoutuksessa. Tosielämä on kuitenkin toisenlainen: Oksan mukaan suurin osa vangeista on toiminnoista poissaolevia eli vankilatermein sanottuna pollottajia. He istuvat sellissään 23 tuntia vuorokaudessa ja ovat vain tunnin ulkona.
"Näiden pollottajien määrä on lisääntymässä. Se on aiheutunut siitä, että vankilat ovat täynnä. Ne käyvät ylikapasiteetilla."
Tavoitteena on, että jokaisella vangilla on oma selli. Tähän ei ole päästy. Oksa kertoo, että vankipaljoudessa joustoa ja lisää majoitustilaa haetaan sillä, että selliin tuodaan kerrossänky.
"Vankien keskinäinen nahistelu ja pahoinpitelyt ovat lisääntyneet yliasutuksen aikana", Oksa kertoo.
Suomessa on noin 30 vankilaa, joista vankimielisairaala mukaan lukien 17 on suljettuja laitoksia. Helmikuun tiedot osoittavat, että vankeja on nyt 3707. Viime vuonna heitä oli runsaat 20 enemmän.
"Vankiluku on vaihteleva, ja sitä on vaikea ennustaa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pahimmat ajat olisivat ohitse ja havaittavissa olisi käänne alaspäin."
Jengit yhteen paikkaan
Vankeinhoidon suurimpiin haasteisiin kuuluu Oksan mukaan vankilarikollisuuden kitkeminen. Hän näkee, että muutaman viime vuoden aikana järjestäytynyt rikollisuus on ponnahtanut pintaan vankiloiden sisällä. Tutkimuksia ei ole kuitenkaan tehty siitä, onko ilmiö vasta havaittu vai onko se voimistunut.
"Vankila on ammattimaisen rikollisuuden rekrytoinnin osalta aika otollinen paikka. Tiettyihin jengeihin on eriasteisia jäsenyyksiä, ja halukkuutta niihin on valitettavasti ihan liikaa."
Oksa sanoo näppituntumalta, että eri liittoutumia ja jengejä syntyy ja lopahtaa vankiloissa lähes viikoittain. Tietyt porukat ovat jääneet kuitenkin elämään ja jopa vahvistaneet asemiaan.
Tähän asti jengejä on pyritty hajottamaan sijoittamalla ne kauaksi toisistaan, jotta rikollisuuden määrä vähenisi.
"Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli: porukalla on sen jälkeen jäseniä koko Suomen laajuudella eli rekrytointi helpottuu", Oksa huomauttaa.
Tämän vuoksi viime aikoina onkin alettu kokeilla uutta konstia. Sen mukaan jengiläiset sijoitetaan samalle osastolle. Tällä pyritään vähentämään heidän yhteyksiään muihin vankeihin. Oksan mukaan uuden strategian tulokset nähdään kuitenkin vasta vuosien saatossa.
Myös huumeiden vastainen taistelu jatkuu. Useassa vankilassa on jo esimerkiksi huumekoira.
Lue myös: Vankilapako katkesi piikkimattoon.