Kolumni

Vain kerran elä­mäs­sä

Kun kiekko putoaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Suomen aikaa komean Air Canada Centerin keskipisteeseen, se on suuri tarina suomalaista jääkiekkohistoriaa.

Kun kiekko putoaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Suomen aikaa komean Air Canada Centerin keskipisteeseen, se on suuri tarina suomalaista jääkiekkohistoriaa. Käsillä on todella ainutlaatuinen tapahtuma, joka ei ehkä koskaan toistu.

MM-finaaleja tulee ja menee, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti pelattavan maailmancupin finaaliin meikäläisillä ei ehkä koskaan enää ole asiaa. Kiekkoilijasukupolvi, joka on vienyt suurin harppauksin Suomen kiekkoilua eteenpäin, alkaa väistyä parrasvaloista.

Teppo Numminen ja Teemu Selänne pelaavat todennäköisesti uransa viimeisen ottelunsa leijonapaidassa. Kuuluuko myös Saku Koivu tähän joukkoon? Tälle sankarikolmikolle kellot soivat jo nyt. Kysymyksessä on viimeinen Suuri mahdollisuus.

Seuraavasta maailmancupista ei vielä ole edes avattu keskustelua, mutta kalentereihin se mahtuisi aikaisintaan 2012. Numminen on silloin 44-vuotias, Selänne 42 ja Koivu 38.

Mutta uusia selänteitä ja koivuja on jo tulossa. Kari Lehtonen, Tuomo Ruutu, Mikko Koivu ja Joni Pitkänen ovat silloin vasta 29-vuotiaita. Kärpissä on kasvamassa superlahjakas 1989-syntyneiden C-juniorien ikäluokka, jolla on potentiaalia vaikka kuinka ylös.

Ottelu on ikimuistoinen myös siksi, että koko NHL-kausi saattaa jäädä pelaamatta. Tämän kaliiberin pelaajien seuraavia pelejä voidaan joutua odottamaan pitkät tovit. Kanadassa NHL-otteluita jäädään parkumaan, mutta rajan eteläpuolella viihdehömpän luvatussa maassa ihmiset ovat lätkässä aivan muihin ajantappokoneisiin.

Parhaillaan käytävät pokerin MM-kisat keräsivät tv-kanavien ruutujen eteen kymmenen kertaa enemmän (1,9 milj.) katsojaa kuin saman aikaan pelattu Suomen voitokas USA-ottelu, jota seurasi 200 000 jääkiekon ystävää. Ja kysymyksessä on maa, jossa asuu 290 miljoonaa asukasta.

Jääkiekkoilun luvatussa maassa Kanadassa finaaliottelu kerää helposti jopa viisi miljoonaa tv-katsojaa.

Finaalissa jäällä syntyy väistämättä mielenkiintoisia taistelupareja, kun seurakaverit ottavat toisistaan mittaa.

Kuinka lujaa Coloradon Adam Foote taklaa Teemu Selännettä? Syntyykö Floridan Jay Bouwmeesterin ja Olli Jokisen välille ylimääräisiä jännitteitä? Antaako Calgaryn Ville Nieminen kovennettua minttua Jarome Iginlalle, joka kuuluu NHL:n pelätyimpiin maalitykkeihin? Miten Floridan Roberto Luongon pääkoppa kestää, kun Jokinen pääsee tekopaikkaan?

Saako Calgaryn Jarome Iginla kiekon Miikka Kiprusoffin selän taakse? Tähän meillä on jo vastaus. Kiprusoff kertoi kanadalaisille toimittajille, että "en muista, onko hän (Iginla) onnistunut siinä edes harjoituksissa".

Miikka Kiprusoff on paitsi loistava maalivahti, myös mustan huumorin ystävä. Kun hän kertoo omasta mielestään hyvän vitsin, kasvot pysyvät peruslukemilla, ja hän katsoo toista suoraan silmiin.

Kanadalaiset pelkäävät ihan oikeasti joukkueensa maalivahtipeliä. Osa-aluetta, joka päinvastoin on Suomen vahvin lenkki. Toronto Sun ja Toronto Star maalasivat sivutolkulla uhkakuvia, kuinka 25-vuotias Luongo on maalivahtina vasta tulevaisuuden lupaus.

"90-prosenttinen Martin Brodeur on parempi valinta kuin 100-prosenttinen Roberto Luongo", Toronto Sun opasti päävalmentaja Pat Quinnia.

On vaahteralehtisten maalissa sitten aivan kumpi tahansa, tätä tilaisuutta ei kotikatsomoissa kannata, eikä pidä jättää väliin. On aivan varmaa, että ottelun lopputulos johtaa paraateihin, ympärivuorokautisiin juhliin ja yleiseen hulinaan.

Mutta missä maassa, sitähän meistä ei vielä kukaan tiedä.

Siis jaksatko valvoa? Pakko jaksaa.

Jouko Vuorjoki

jouko.vuorjoki@kaleva.fi