Kukaan ei viitoita tietään kapellimestariksi seitsemän päivän kurssin avulla, mutta alkeet sinä aikana voi kuitenkin oppia. Kahdeksan oppilasta ahertaa parhaillaan Limingan musiikkileirin kapellimestarikurssilla Jani Telarannan opissa. Viikon saldona oppilaat saavat orkesterinjohdon peruseväät ja -valmiudet.
Kurssi alussa on käyty läpi tekniikkaa, muun muassa lyöntikaavoja. Kapellimestarin mimiikka on kuitenkin myös paljon muuta.
"Sanon aina oppilailleni, että korkeintaan 50 prosenttia on kaavoja. Loppu johtaminen lähtee ilmeistä, eleistä ja kehonkielestä. Esimerkiksi kaikki kasvojen lihakset pitää olla käytössä", kertoo Telaranta.
Osa kurssin oppilaista on johtanut orkesteria ennenkin, jotkut taasen ovat ensikertalaisia. Kokelaasta riippuen kurssilla on nähty johtamistyylejä laidasta laitaan. Niin täytyy ollakin, toteaa Telaranta.
"Vaikka onkin kansainväliset kaavat, miten lyödään vaikkapa kolmeen tai neljään, tulee jokaisen löytää omat tyyli. Asennosta lähdetään: mitä luontevampi asento kapellimestarilla on, sen parempi. Ryhdikäs täytyy olla, mutta siitä on voitava myös äkkiä kyyristyä, kun haluaa osoittaa hiljaista osuutta. Tärkeintä on saada orkesterin jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen."
Kaaoksesta kehitykseen
Kapellimestarin työ alkaa partituurin opettelemisesta. Partituuri sisältää sävellyksen kaikki soitin- ja vokaaliosuudet. Kurssilla on perehdytty muun muassa W. A. Mozartin Taikahuiluun sekä Igor Stravinskin Tulilintuun. Orkesteriteosten partituureja löytää muun muassa kirjastoista.
Partituurin oppimisaika on Telarannan mukaan on yksilöllistä.
"Urani alussa esimerkiksi Mozartin sinfonian opetteluun meni pari viikkoa. Nykyään päivän, parin tutustuminen riittää; luen partituurin kuin kirjan, ja kuulen nuotit ääninä. Toki teoksen monimutkaisuus vaikuttaa partituurin sisäistämisaikaan. Partituurissa on monta nuottia, esimerkiksi puu- ja vaskipuhaltimien sekä jousi- ja lyömäsoittimien osuudet. Se on yksi syy, miksi kapellimestareille maksetaan muita orkesterimuusikkoja parempi liksa", virnistää Telaranta.
Kapellimestarikurssin oppilaat pärjäävät Telarannan mukaan hyvin. Johtaminen voi olla ensimmäisellä kerralla hyvinkin kaoottista ja jännittävää.
"Kurssilaiset laitettiin heti lauteille, eli johtamaan kapubändiä. He ovat selvästi kehittyneet näiden päivien aikana. Orkesteri on instrumenttimme, ja tämän työn oppii vain tekemällä."
Sinfoniasta syttyi kipinä
Tahtipuikon katkeaminen johti siihen, että Telaranta on johtanut orkestereja viimeiset kolme vuotta ilman puikkoa.
"Puikkotyyppiäni myynyt tukholmalainen liike on sulkenut ovensa. En halua käteeni mitä tahansa tahtipuikkoa, niissä on eroja. Muun muassa puikon kädensija tai painon sijoitus on välineestä riippuen erilainen. On sitä paitsi sama, johtaako kapellimestari orkesteria tahtipuikolla vai käsin."
Nykykapellimestareiden suomalainen koulukunta on oppinut paljon Jorma Panulalta. Hän opetti myös Telarannalle, että orkesteria voidaan johtaa pienillä liikkeillä ja hienovaraisella käsien käytöllä.
"Kapellimestarin ei tarvitse huitoa. Toisaalta tyylejä on monia ja orkesterin johtamisessa vain käsien mitta on rajana."
Limingan musiikkileirin kapellimestarikurssi päättyy torstaina, ja sitä ennen jokainen oppilas pääsee johtamaan sinfoniaorkesteria. Kokemus on monille ikimuistoinen.
"Muistan itse, miten johdin ensimmäistä kertaa isoa orkesteria. Siitä syttyi kipinä ja tiesin, että tätä haluan tehdä työkseni", Telaranta kertoo.
