Pääministeri Paavo Lipponen jätti sanomatta tiistaina valtioneuvoston tiedonannossa, mihin valtionyhtiöiden omistajahallinto keskitetään. Vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi, jos pidetään kiinni siitä, että valtionyhtiöiden kuuluu olla poliittisessa ohjauksessa.
Pääministerin esittämä valtioneuvoston tiedonanto ei ollut pettymys vain niiltä osin, ettei hallitus ottanut vastuuta Soneran surullisenkuuluisista sijoituksista kolmannen sukupolven langattomiin puhelinverkkolupiin Saksassa ja Italiassa, vaan sysäsi vastuun Soneran hallitukselle. Lipposelta jäi sanomatta myös se, minne valtionyhtiöiden omistajahallinto kuuluu sijoittaa hallituksen mielestä.
Pääministerin ylimalkaisuus johtui siitä, ettei hallituksella ole vielä kantaa asiaan. Ei, vaikka asiasta on taitettu peistä jo vuosia ja sitä on myös valmisteltu muun muassa ministeri Suvi-Anne Siimeksen johdolla. Hänen johtamansa ministeriryhmä jätti kesäkuussa oman esityksensä. Sen mukaan valtionyhtiöt, joissa valtiolla on sijoittajaintressi, olisi siirrettävä valtiokonttorin tai valtion eläkerahaston vastuulle.
Lipponen totesi vain, että "omistajahallintoa on syytä keskittää erityiseen yksikköön, joka hoitaisi kaikkia markkinaehtoisesti toimivia yrityksiä". Hän lisäsi kuitenkin, että keskittämisen toteutus vaatii vielä lisäselvityksiä. Lausuma viittaa siihen, että ratkaisu on siirtymässä vaalien yli seuraavalle hallitukselle. Toisin sanoen tekeillä on niin sanottu vanhanaikainen: ministerit panevat päänsä pensaaseen ennen vaaleja, mutta aikovat ilmeisesti tehdä tärkeän ratkaisun heti vaalien jälkeen.
Lipponen sanoi kuitenkin kantanaan, että hän on valmis keskittämään omistajahallintoa. Linjaus on järkevä ja fiksu ilman Soneraakin, mutta erityisesti juuri Sonerassa tehdyn 4,3 miljardin euron möhläyksen jälkeen. Mihin valtionyhtiöiden hallinnointi pitäisi sitten keskittää.
Teoriassa vaihtoehtoja on useita: ainakin kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö, valtiokonttori ja valtion eläkerahasto. Käytännössä vaihtoehtojen määrä supistuu kuitenkin kahteen, jos lähdetään siitä, kuten kuuluu, että valtionyhtiöissä pitää kuulua isännän ääni. Valtionyhtiöiden omistajavastuun kantaa viime kädessä hallitus, jos valtiolla on yhtiöissä selkeä omistajaintressi.
Tämä logiikka sulkee pois muut kuin ministeriöt valtion omistajahallinnon sijoituspaikkana.
Sen jälkeenpitää valita valtiovarainministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön välillä. Valtiovarainministeriön vahvoja puolia ovat muun muassa hyväksi havaittu osaaminen talousasioissa ja ammattimainen viileys, jolla ministeriö katselee maailmaa. Valtiovarainministeriötä vastaan sijoituspaikkana sotii kuitenkin yksi vakava seikka: ministeriö on jo nyt ylivahva superministeriö. Jos se saisi vielä valtionyhtiöiden omistajahallinnon itselleen, sen reviiri ja valta kasvaisivat epäterveisiin mittoihin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön vastuulla on jo nyt huomattava osa valtionyhtiöistä. Sillä on myös käytännössä koettua osaamista valtion omistajapolitiikassa. Se on sen takia luontevin sijoituspaikka, jos valtionyhtiöiden omistajahallinto keskitetään yhteen paikkaan.