Sosiaalidemokraattisen puolueen pitkä ja perusteellinen pyykinpesu on selkiyttänyt asemia puolueen sisällä. Ensimmäiset eduskuntavaalinsa puoluejohtajana huonolla menestyksellä käynyt Eero Heinäluoma on saanut kuulla kunniansa turuilla, toreilla ja kabineteissa. Oppositioon putoaminen oli demareille ja myös Heinäluomalle henkisesti kova kolaus, mutta kun puolueessa on etsitty kissojen ja koirien kanssa vaihtoehtoa nykyiselle puheenjohtajalle, käteen uhkaakin jäädä luu.
Toistaiseksi ei ole löytynyt sellaista nimeä, jonka puolueväki voisi hyväksyä hurraten. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Kovin haastajaehdokas on yhä Erkki Tuomioja, mutta hän hävisi Heinäluomalle puheenjohtajaäänestyksessä viime puoluekokouksessa eikä ole muutenkaan mikään tulevaisuuden lupaus. Hän saattaa kuitenkin lähteä jälleen ehdolle juuri siksi, ettei vahvempaa haastajaa löydy hänen edustamaltaan linjalta.
Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen on niin ikään lähtökuopissa. Poliittinen kokemus, tausta ja ikä puhuvat hänen puolestaan, mutta hänkin jäi jo viime kerralla Heinäluoman varjoon, eikä ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut mitään sellaista, mikä muuttaisi toverien keskinäisiä asetelmia. Peliin heitettyjen nuorten SDP:n naiskansanedustajien aika tulee, mutta se ei ole vielä ensi kesän puoluekokouksessa.
Heinäluomalla on omat vahvuutensa, ja hän on nousemassa niiden turvin tuhkasta, jonne vaalitappio hänet heitti. Hän on asiaosaajana puolueensa ehdotonta eliittiä ja mediapersoonana taitava. Hänen yhteiskuntasuhteensa ovat hyvät, ja hänellä on yhä puolueen järjestökentässä ja SAK:laisessa liikkeessä vankka tuki. Kun Heinäluoma on heittäytynyt vielä estottomasti populistisen oppositiopolitiikan tekijäksi, puolueen asema gallupeissa on kohentunut lupaavasti. Tosin siihen ovat vaikuttaneet vielä enemmän kokoomuksen tunnetut töppäilyt kuin SDP:n toiminta.
Asemien parannus gallupeissa on kuitenkin balsamia demarien haavoihin. Enää ei voi väittää yksioikoisesti, että Heinäluoman persoona olisi este puolueen kannatuksen kasvulle.
SDP:n johtajan valitsevat 350 puoluekokousedustajaa, jotka edustavat puolueen järjestöeliittiä eri puolilla maata. Heidän nykyinen valintatapansa tuo hyvin todennäköisesti Heinäluomalle enemmistön puoluekokoukseen, sillä hänen arvostuksensa järjestöaktiivien keskuudessa on yhä vahva - ainakin vahvempi kuin kenenkään toisen mahdollisen ehdokkaan tällä hetkellä.
Juuri tästä syystä Heinäluoman vastustajat
SDP:ssä ovat ehdotelleet puoluejohtajan valinnan siirtämistä jäsenäänestykseen tai ainakin neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämistä. Jäsenäänestyksen kannattajiin kuuluu muun muassa
SDP:n Helsingin piiri. Puolueosastojen kokouksissa ja demarilehdissä on myös tehty ehdotuksia puoluekokouskauden lyhentämisestä kahteen vuoteen, mutta se ei liity niinkään puheenjohtajapeliin kuin ukkoutuneen puolueen toimintojen nykyaikaistamiseen.
Heinäluoma ymmärtää yskän ja on painanut jarruja jäsenäänestykselle. Se kun toisi puheenjohtajan valintaan arvaamattomuutta ja satunnaisuutta, joka voisi vaarantaa hänen asemansa. Juuri nyt näyttää nimittäin siltä, että Heinäluomalta voi viedä vallan vain neuvoa-antavan jäsenäänestyksen avulla - eikä siitäkään ole takeita.
Heinäluoman tukijoihin kuuluva oululaistaustainen kansanedustaja Matti Ahde kyseenalaisti koko henkilökeskustelun marraskuun puolivälissä SDP:n puoluevaltuustossa.
"Keskustelu on ollut enimmäkseen istuvan puheenjohtajan tuolin keikutusta, ja sellainen on nyt turhaa. Ensi vuonna käymme avoimen keskustelun niiden välillä, jotka haluavat puheenjohtajaksi. Ennen sitä tämä keskustelu ei ole liikkeen parhaaksi", Ahde sanoi Kotkassa.
Kehotus ei ole kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla eikä toimi. SDP:ssä, saati muissa Suomen puolueissa, kun ei voi panna enää kapuloita ihmisten suuhun. Tuomioja kertoikin kuin Ahteen neuvoja uhmaten muutama päivä sitten Polemiikki-lehden haastattelussa, että hän ilmoittaa jo tänä vuonna, lähteekö ehdolle. Hän sanoi haluavansa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puoluejohtajasta, koska se voisi motivoida häntäkin kilpaan mukaan.
Puolueen sääntöjen 40. pykälän mukaan puheenjohtaja valitaan suljetussa lippuäänestyksessä puoluekokouksessa. Puoluevaltuusto voi tosin päättää valtakunnallisesta jäsenäänestyksestä, mutta sillä ei ole sitovaa roolia eikä ehdotuksia asiasta ole tehty vasta kuin kaksi. Kaikki viittaa siihen, ettei virallista jäsenäänestystä tule.
Mutta pelkillä puheillakin voidaan toki kaivaa maata Heinäluoman alta ja syödä hänen uskottavuuttaan.