Virallisen aikataulun mukaan valtioiden ja hallitusten päämiehet kokoontuvat tänään kello 15 hyväksymään Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputuloksen. Se ei ole mahdollista. Jokin pettää, joko kellonaika tai lopputulos.
Ovat ilmastokokoukset vaikeita olleet ennenkin. Sekä Kiotossa että Balilla mentiin reippaasti yliajan ja ylirasituksen puolelle. Ei niistä silti voi esimerkkiä ottaa. Kööpenhaminan tapaista kokousta ei ole ollut koskaan ennen.
Ei ikinä missään ole yritetty saada aikaan näin tärkeitä päätöksiä, eikä koskaan niitä säestämään ole tullut koko valtioiden johtajien soittokuntaa. Heitäkin hirvittää, hyvästä syystä.
Kööpenhaminaan on ladattu aivan valtavasti odotuksia. Ei ole kiva tulla Kööpenhaminasta takaisin omien äänestäjien eteen tuliaisena pelkkä surkea epäonnistuminen, kun piti palata yhtenä ilmastokriisin pelastajista.
Siksi on yhä mahdollista, että tästä syntyy tavoiteltu lopputulos, tai jotain sinnepäin. Ei pidä luulla, etteikö sitä yritettäisi. Tosin kokouspaikalla myös epäillään vahvasti, että joillekin saattaa sopia kaiken jumittaminen johonkin menettelytapaongelmiin. Se on näppärä tapa vesittää lopputulos ilman että sitä tarvitsisi vastustaa julkisesti.
On helppo sanoa, mitä Kööpenhaminan kokous vielä tarvitsee: ihmettä. Tärkeimpien johtajien yhteisymmärrystä, isompien asioiden nopeaa kirjaamista, ja siinä se sitten olisi, selkäranka uudelle ilmastosopimukselle. Enää tekemistä vaille valmis - tai tässä tapauksessa tahtomista vaille.
Millaisen ihmeen enne mahtaa olla se, että ilmastokokouksen loppuessa talvi aivan poikkeuksellisesti peitti Kööpenhaminan lumeen ja pakkaseen?