Haastattelin vast’ikään muuatta professoria. Yritin tarkistaa googlen avulla, mikä on suomeksi nimeltään yliopiston laitos, jossa hän työskentelee ja erityisala, jonka professuuri hänellä on. Sähköpostissa professorin allekirjoitus titteleineen ja osastoineen oli vain englanniksi.
Halusin varmistaa, että käytän tekstissä vakiintuneita suomenkielisiä termejä. Suomalaisen yliopiston sivuilta hänestä löytyi vain englanninkielinen esittely.
Tähänkö on tultu, ettei rahvaiden kielellä enää tarvitse edes kertoa, mitä tutkimusta tehdään? Myös kaikki kyseiseltä professorilta saamani, aiheeseeni liittyvät tutkimusartikkelit olivat englanniksi. Tutkimusaineisto oli kyllä kerätty suomalaisten nuorten keskuudesta. Aiheena oli kouluopetuksen kehittäminen.
Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Kari Jukarainen sanoi taannoin Helsingin Sanomissa, ettei englannin kielen taito ole kielitaitoa vaan yleissivistystä. Niin kai se sitten on.
Ymmärrän hyvin, miksi meillä tutkijat kirjoittavat tutkimuksensa suoraan englanniksi. Tiedemaailmassa kansainvälistymisen paineet ovat suuret. Jos aikoo saada julkaisuja maailmalla arvostettuihin tiedejulkaisuihin, miksi hukata aikaansa suomeksi kirjoittamiseen. Nimittäin jos tutkijalla ei ole kansainvälisiä referenssejä, myös rahoitushanat menevät kiinni.
Aalto-yliopistossa insinööritieteet hylkäsi suomen jo kaksi vuotta sitten. Se halusi kaikkien ylemmän korkeakoulututkinnon kurssien opetuskieleksi englannin.
Asiasta kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle. Apulaisoikeuskanslerin päätös oli, ettei Suomen lakisääteisiä opetus- ja tutkintokieliä voi sentään kokonaan syrjäyttää.
Viime vuonna Suomen yliopistoissa tehtiin yhteensä 1 421 väitöskirjaa, joista suomenkielisiä oli vajaa 14 prosenttia. Kyllä merkit ovat aivan selvät, että englanti on syrjäyttämässä suomen tutkimuskielenä.
Se on iso menetys monella tavalla. Suomen kieli köyhtyy, koska ei tarvitse kehittää suomeksi tutkimussanastoa. Kohta yhdestä jos toisesta tieteenalasta onkin kätevämpää puhua englanniksi.
Samalla tiede erkaantuu suomalaisesta yhteiskunnasta. Tieteentekijät kehittävät tutkimusta omissa kansainvälisissä piireissään. Muulle kansalle he ovat sitten niitä kaikenkarvaisia dosentteja. Visioissa kansainvälistyvät yliopistot tuottavat entistä korkeatasoisempaa tiedettä. Harmi vain, että harvempi pystyy tutkimusta seuraamaan.
Tiede on alkanut näyttäytyä pelkkänä ulkomaankauppana. Sen pitää tuottaa kansainvälistä menestystä ja kansainvälistä yritystoimintaa. Kotimarkkinoilla ei ole niin väliä.
Epäilen, että vaikka haluaisimme, emme pysty estämään sitä, että englanti valtaa yhä enemmän alaa. Se on kuva kansainvälistyvästä maailmasta. Englannista on tullut aito esperanto, jolla pärjää hyvin monissa maissa. Viime viikolla Suomi-palkinnon saanut kirjailija Hassan Blasim sanoo, että broken english, murtaen puhuttu englanti, on rakkauden kieli. Se yhdistää.
Tärkeintä on tehdä oikea tilannearvio kielikysymyksestä ja toimia. Jos englanti on yleissivistystä eikä kielitaitoa, perinteinen englanninopetus ei riitä. Englantia pitää myös opetella käyttämään niin, että taataan rivikansalaisten edellytykset ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu. Silti pitää pitää tiukasti kiinni siitä, että saamme myös tutkimusta omalla äidinkielellämme. Suomeksi tutkiminen ei saa olla hidaste tiedeuralle. Meidän pitää pitää suomen kielen puolta. Sitä ei tee kukaan meidän puolesta.