Odessalainen Oleg, 33, tietää olevansa onnekas. Hiv-tartunnan saanut mies pääsi lääkehoitoon Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan, kun hän hakeutui lääkäriin jalkakipujen takia. Kuolemanpelko katkaisi yli kymmenen vuotta kestäneen huumekierteen.
Oleg raahautui ortodoksisen kirkon ylläpitämälle aidsklinikalle hyvin heikossa kunnossa, aloitti sopeutumiseen erilaisiin terapioihin ja näyttää tällä hetkellä täysin terveeltä.
Olegin lisäksi vain noin kuudellekymmenelle muulle on myönnetty hivin ja aidsin hoidossa käytettäviä antiretroviraalilääkkeitä. Terveysministeriön mukaan määrä yritetään nostaa 4 000:een vuoden loppuun mennessä, mutta suunnitelma vaikuttaa toistaiseksi toteuttamiskelvottomalta. Kansalliset hiv- ja aidsohjelmat etenevät liian verkkaisesti ja kärsivät kroonisesta rahapulasta.
Tartuntatilastot nousevat päivittäin 150-200:lla. Vuodepaikat riittävät yli 200 hiv-potilaalle. Lääkkeet eivät riitä kuin murto-osalle oireista kärsiville.
Luostarialueella sijaitseva klinikka näyttää suhteellisen siistiltä, vähän aikaa sitten remontoidulta. Patterit hohkaavat lämpöä parinkymmenen vuoteen osastolle.
Oleg jakaa huoneensa kolmen muun toipilaan kanssa. "Mielestäni tärkeintä on se, ettei tarvitse olla yksin ja voi puhua. Ehkä kaksi sänkyä olisi kuitenkin ihanteellinen määrä yhdessä huoneessa."
Kapeaan tilaan mahtuu neljän makuupaikan lisäksi vesihana sekä lavuaari, yöpöydät ja televisio, jonka päällä on maljakko sekä kirjava kukkakimppu. Hyllyt ovat täynnä erikokoisia, ruskealasisia pilleripulloja.
Henkilökohtaisia tavaroita ei näy lukuun ottamatta yhtä seinälle teipattua valokuvaa. Siinä Oleg esittää karatetaistelijaa ja on potkaisevinaan tiiliseinää.
"Olin lapsena ja vielä teini-iässäkin kovin urheilullinen. Liikunta oli silloin tärkeää, mutta muut harrastukset jäivät tutustuessani huumeisiin 14-vuotiaana. En kai halunnut olla erilainen", hän pohtii.
Oleg ei osaa sanoa yhtä syytä siihen, miksi hän sortui. Paikallisia huumesekoituksia on kuitenkin helppo saada. Taustalla vaikuttavat myös köyhyys ja yleinen toivottomuus. Ihmisarvoon liittyvä ongelmavyyhti kietoutuu huumekaupan lisäksi muun muassa korruptioon, ihmiskauppaan ja prostituutioon.
Haaveina asunto,
työ ja avioliitto
Hiv ei merkitse unelmien särkymistä. Oleg haaveilee asunnosta ja toimeentulosta, mutta myös naimisiin menemisestä, perheestä.
Tartunnan saaneiden henkilökohtaista tragediaa syventävät heihin kohdistuvat kielteiset asenteet ja sorto. Taudinkantajat jäävät usein yksin, erkaantuvat perheenjäsenistään ja voivat menettää työpaikkansa. Lisäksi esimerkiksi naapurit saattavat vaatia, että hiv-positiivinen muuttaa muualle.
UNDP pitää erityisen huolestuttavana sitä, että syrjintään syyllistyvät jopa terveydenhuollon työntekijät. Taudinkantajat eivät välttämättä saa lainkaan terveyspalveluja tartuntansa takia. Leimaantumisen pelon takia myös kynnys käydä hiv-testissä voi nousta liian korkealle. Siitä ei ole koskaan varmuutta, että tulokset pysyvät luottamuksellisina.