Mitä voi ajatella niistä valtuutetuista, jotka eivät noudata heitä itseään koskevaa lakia? Oulun kaupunginvaltuustossa näitä vastuun pakoilijoita on melkein kolmasosa uudessa valtuustossa istuvista. Varavaltuutettujen tilanne on vielä huonompi. Näiden kaikkien on syytä tehdä edes jälkikäteisilmoitus.
Suomessa on ollut voimassa vuodesta 2000 laki vaalirahoituksen ilmoittamisesta. Lain mukaan ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta, ja siinä on kerrottava sekä kampanjan kokonaiskulut että rahoituksen koostumus.
Lain purevuutta heikentää huomattavasti se, että kunnallisvaaleissa alle 1 700 euron yksittäisiä lahjoituksia ei tarvitse ilmoittaa. Valtuutetut ovat hyvin oppineet toimimaan tämän mukaan: Oulussakaan kukaan ei ilmoittanut saaneensa rajan ylittävää tukisummaa. Tietoja pienemmistä lahjoituksista ei tarvitse kertoa. Lain alkuperäinen tarkoitus sidosryhmien paljastamisesta jääkin toteutukseltaan vajaaksi.
Laiminlyöjälle ei ole säädetty rangaistusta, mikä sekin heikentää sen tehoa. Ilmoituksen tietoja ei myöskään tarkasteta. Silti pitäisi olla ilman muuta selvää, että hyvään poliittiseen kulttuuriin kuuluu noudattaa säädettyjä lakeja. Oulussa lainkuuliaisuus ei näytä olevan kunnossa: 18 valtuutettua 67:stä jätti ilmoituksen tekemättä määräaikaan mennessä.
Oulun vasemmistoliitossa tällaisia oli seitsemän eli yli puolet ryhmästä. Heidän joukossaan on muun muassa Risto Kalliorinne, puolueensa varapuheenjohtaja, joka aloittaa kaupunginvaltuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Kyseessä oli väärinkäsitys ilmoitusten takarajasta, mutta nolo alku yhtä kaikki.
Uutta lakia on nyt kokeiltu riittämiin. Johtopäätös on, että se vastaa alkuperäistä tarkoitustaan vain huonosti. Oikeusministeriössä olisi aihetta ryhtyä valmistelemaan lain muuttamista niin, että vaalirahoitus todella tulisi julkiseksi.
paakirjoitus@kaleva.fi