Oulun taidekoulun pihassa nököttää iloinen teltta. Sen uumenissa hassutellaan hölmöläistyyliin, veljeillään Jukolan malliin ja heittäydytään shakespearelaisiin tunnelmiin.
Taidekoululaisten teatteriryhmien suvi on jo perinteisesti alkanut Teatteritelttaviikolla. Tunnelma on kaikin puolin riehakas.
”Meillä on survival-meininki. Koulu on päättynyt, esitykset ovat muutenkin hauskempia ja tunnelma rempseämpi”, kiteyttää teatteriporukka tunnel-
miaan.
Perinteinen
kesänaloitus
Mukana on 30 innokasta nuorta neljästä eri teatteriryhmästä. Nuorimmat ovat 12-vuotiaita ja vanhimmat 18-vuotiaita. Teltta pystytettiin nyt seitsemännen kerran, ensimmäistä kertaa oman koulun nurmikolle. Viitenä vuonna teatteriteltta on noussut Kuusisaareen, mutta tivolin tieltä oli siirryttävä.
”Teltta oli alun perin kaupungin kulttuuritoimella ja siinä pidettiin erilaisia tapahtumia. Se on kuitenkin työläs pystyttää ja lopulta se päätyikin Nukun kellariin. Vuonna 1995 Huotarin Arja tarjosi telttaa meille”, kertaa taidekoulun rehtori Ulla Kaislaranta telttahistoriaa.
Ensimmäisen kerran taidekoululaiset pääsivät telttailemaan vuonna 1996 Kajaanintullin koulun pihalle.
”Me tehtiin alussa joitakin omia juttuja, käsikirjoituksia myöten. Olen esiintynyt vaikka minkälaisissa rooleissa, esimerkiksi Shakespearen Kesäyön unelmassa olin pukkina. Tämä on semmoinen kesänaloitus mulle. Monesti ollaan oltu yötäkin täällä teltassa porukan kanssa”, kertoo Jutta Ala-Aho, joka on ollut alusta lähtien mukana teatteritelttatempauksissa.
Improvisointi
sallittua
Teatteritelttaviikon ohjelmisto poikkeaa taidekoulun talvikauden ohjelmistosta yleensä keveydellään ja harjoitusajan lyhyydellä.
Siksi toimintaan valikoituvatkin kaikkein innokkaimmat teatterinharrastajat.
”Tämä on nopea prosessi. Meillä oli pari viikkoa aikaa harjoitella, siksi tämä vaatii melkoista työntekoa ja omistautumista. Mulla jäi pari ainettakin palauttamatta kouluun teatterihommien takia”, virnuilee Hilla Väyrynen.
”Tässä syntyy melkoista sisäpiirin huumoria aina välillä. Ramppikuumetta ei kerkeä potemaan”, lisää Hilla.
Koska Teatteritelttaviikon luonteeseen ei kuuluu haudanvakavuus, on kaikenlainen improvisointikin sallittua - joskus se on jopa olosuhteiden säätelemä juttu. Eräänkin kerran ampiaiskammosta kärsivä tyttö joutui yllättäen lisäämään rooliinsa välikohtauksen, jossa juostiin ampiaisia pakoon.
Myös Jutta, jolla on kokemuksia Hemeli-hevosen etu- ja takapäänä olosta, sai kokea kovia, kun päiväkotilapset innostuivat heppaa läpsimään.
Kun nuorilta teatterilaisilta kysyy suosikkinäytelmiään, mainitsee joku Hamletin, muutamat kannattavat Paavo Rintalan Poikia ja Uusi uljas suku on joidenkin mieleen.
”Mukavaa, kun tässä oppii samalla monia klassikkokirjoja”, toteaa Kaisa Karvinen.
Ilkka Salosen mielestä teatteritelttailussa on hauskinta, kun saa tehdä yhteistyötä muidenkin ryhmien kanssa.
Matkalla
Arkangeliin
On selvää, että teatteri on imaissut nämä nuoret mukaansa, sillä suurimmalla osalla on tarkoitus jatkaa teatterihommia, ainakin niin kauan kuin koulusta potkaistaan ulos.
Kun teatteritelttailu on saatu kunnialla päätökseen, matkustaa Ulla Kaislaranta 15 teatterilaisensa kanssa Arkangeliin paikallisen taidekoulun vieraaksi. Arkangelissa nähtävä ohjelmisto elää vielä, mutta ei hätää.
”Meillä on 32 tuntia aikaa eli menomatkan verran. Kyllä me siinä ajassa jotakin vielä keksitään”, Kaislaranta heittää.
Teatteritelttaviikko jatkuu 6.6. saakka Oulun taidekoulun pihassa. Ohjelmassa on joka ilta kello 18 alkaen Hassuttelua med hölmöläisteknik, Jukolaista veljeilyä, Myrsky-traileri, Sisko- eller velimonolog ja Shakespearen Loppiaisaatto.