Pasuunakukka, salkoruusu, sormustinkukka. Kiiminkiläisen Vaili Jämsän tummat silmät syttyvät hehkuun, kun hän kertoo kukistaan.
Vaili Jämsän lahjakkuus suuntautuu erityisesti kesän kukkaloistoon, mutta sen varmistaminen vaatii sitkeää mieltä koko talveksi.
Vaili Jämsä kerta kaikkiaan rakastaa kukkia. Jo tammikuussa hän kiipeää monta kertaa päivässä vinttihuoneeseensa katsomaan talvehtivia lajeja.
"Katso, kärsimyskukka on jo lähtenyt alulle. Voi, tästä tulee vielä upea viiniköynnös."
Viime kesäisen salkoruusun kuivettuneita kukkia hän ei ole raaskinut siivota vielä edes pois.
"Kukkien kuningas", Vaili Jämsä julistaa ylväästi. "Mutta komea on pasuunankukkakin. Mahottoman komea."
Vaili Jämsän kukkienhoidon salaisuus on yllättävä.
"Mie puhun niille meänkieltä", hän iskee silmää. "Ne ymmärtävät. Kyselen jo porthaila, että mitäs tänne kuuluu."
Tietenkin Vaili Jämsä osaa kukkienhoidon muutenkin. Hän on käynyt aikanaan kolmivuotisen koulutuksen maa- ja kotitalousalalta. Keittiön pöydällä on tuore puutarhalehti ja lannoitepurkit ovat viimeistä huutoa.
"Mutta puhuminen on erittäin tärkeää."
Ja niin kaikkien virallisten ja epävirallisten kukkienhoito-oppien jälkeen päästään itse asiaan.
"Kukkien hoitajan häätyy olla sielukas ihminen", Vaili Jämsä painottaa ja jatkaa ääntään madaltaen: "Semmosilla kuivakiskoisilla ei kasva mikhään. Usko pois."
Kohta Vaili Jämsä kiipeää vinttiinsä ja selostaa kukilleen hellästi.
"Nyt te oletta tämmösiä roikaleita vielä."
On pakko ymmärtää, että sielukas ihminen on kukille lisäksi hellävarainen, rakastaa kasvua, on kärsivällinen ja ahkera. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii.
"Onnistumisesta tulee hyvä niin mieli, että sitä on vaikea kuvailla", Vaili Jämsä kuvailee. "Sitä vain toivoo, että kukka kestää pitkään. Kato nyt tätä amaryllistäkin. Tirristelee siinä kuin mikäkin."
Kukkia ei tietenkään saa kastella liikaa.
"Mutta kastellakin pittää. Taitavasti", Vaili Jämsä sanoo kälmin näköisenä.
Vaili Jämsä uskoo, että kukat kaipaavat yksinkertaisesti hyvyyttä, luovuutta, vähän hulluuttakin. Harrastemieltä.
Rakhautta.
Kaikki Vaili Jämsän persoonaan perehtyneet tietävät, että kukkienhoitoharrastus on vain yksi energisen Äkäsjokisuun kasvatin lukuisista toimista. "Senioritanssi ei ole oikeastaan tanssia ollenkaan. Pikemminkin semmoista taiteellista jumppaa", Vaili selvittää.
"Oikeastaan se on tosi kuntoutusta."
Pöydällä odottaa vuoroaan upea pitsinnypläystyö ja puhelinkin soi. "Partiohommista vissiin soittelevat."
Sotaveteraani- ja rintamanaistoiminta kuuluvat tietenkin Vaili Jämsän repertuaariin, samoin marttatoiminta sekä vapaaehtoistoiminta kirkossa. Tuolilla odottavat tuore yhteisvastuukeräyslipas ja keräilijän liivi.
"Teen sinne päin velvollisuuteni."
Vaili Jämsällä on kuusi lasta ja kahdeksan lastenlasta. Puoliso on kuollut toistakymmentä vuotta sitten.
Yksi lapsenlapsista valmistui diplomi-insinööriksi ja juhliin odotetaan myös mummon panosta.
"Lupasin tehä hänelle leikkokakun ja pikkuleivät."
Sen sijaan kukilleen Vaili Jämsä valmistaa taas viimeistään helmikuussa mojovan lannoitteen kanan- ja hevosenlannasta. Kukkien kasvattaja paljastaa, että molempia lajeja tarvitaan.
"Mie höystän aina kunnolla."