Tohtorit Katri Vataja Sitrasta ja Kirsi Hyytinen VTT:lta kirjoittivat Kanava-lehdessä 7/2019 vaikutusarvioinnin tärkeydestä yhteiskuntaa johdettaessa ja kehitettäessä.
Vaikutusarviointi ei mittaa, miten kansanedustajat sanan säilää heiluttavat, vaan kuinka hyvin he kansakuntaa johtaessaan työskentelevät.
Tohtorit kirjoittavat: ”Parempien päätösten tekemiseksi tarvitaan laaja-alaisempaa tietopohjaa ja kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä yksittäisten toimijoiden ja eri tekijöiden roolista osana isompaa yhteiskunnallista kokonaisuutta ja erityisesti yhteispelin merkitystä muutosten aikaansaamisessa”.
Mitä tämä kertoo meille maallikoille: Vaikuttavien ja parempien päätösten aikaansaaminen ja tekeminen vaatii enemmän laajaa ja monipuolista tietoa, hyvin niukasti likietuisuutta ja kuppikuntaisuutta, hyvin paljon halua ja kykyä ymmärtää eri näkökantoja ja ennen kaikkea yhteistyö- ja ammattitaitoa hoidettaessa maan ja kansan etua.
Siihen työhön on kansanedustajat valittu, ja siihen työhön tulee heidän yhdessä keskittyä.
Mitä historia kertoo? Kielikysymys, itsenäisyystaistelu, sisällissota, äänioikeus, työaikakysymys, sotavuodet, taantumat? Yli sadassa vuodessa on usein oltu eri mieltä, riidelty, taisteltu ja aina lopuksi sovittu.
Entä nykyinen kansallinen yhteiselomme? Onko tehokasta edelleen ”taistella” vai pitäisikö tehdä työtä yhdessä, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus edellä, perustuslakimme hengessä? Tarvitaanko näyttävää riitelyä? Onko rahalle muodostunut sille kuulumaton, hallitsematon äänioikeus?
Näyttääkö korkein opetus ja tutkimus kansalaisille toimivan yhteistyön mallin, vai pönkittääkö perinne edelleen tiedekuntien norsunluutorneja? Mikä oikeuttaa talouselämän vaatimaan vapautusta yhteiskuntavastuusta? Eikö juuri se lisää edelleen kasvottoman rahan valtaa?
Kansakunta tarvitsee kuppikuntarajat ylittävää vaikutusarvioinnin kehittämistä. Se on koko kansakunnan yhteinen etuprojekti, jonka toteuttamisesta kantavat suurimman vastuun hallintoelimemme, korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen laitokset sekä niissä oppinsa saaneet.
Onko nyt tullut aika etsiä ja löytää halu ja valmius uudistua ja uudistaa, kun tiedetään, että koko maapalloa uhkaa ihmiskunnan itse aiheuttama ilmasatokatastrofi?
Huomion vaatii vielä eräs huolestuttava seikka! Eurooppa, Etelä-Amerikka, Lähi-itä ja USA tuottavat ajatuksia ja ilmiöitä, jotka syövät demokratiaa. Sanotaan tarvittavan vahvempia johtajia.
Historia kertoo Euroopan etsineen ja saaneen 1930-luvulla vahvoja johtajia. He syöksivät maailman sotaan. Se on keskittyneen vallan ja diktatuurin tie.
Demokratiaa pitää arvostaa, hoitaa ja vahvistaa. Se ei ole itsestään selvä luontaisetu. Se tarvitsee kehittämistä ja jalostamista. Se ei pelkillä puolueohjelmilla ja -asenteilla kehity.
Lisätkäämme kansalaistemme vaikutusvaltaa kehittämällä vaalimenettelyämme ja muita keinoja, jotta päättäjät todella tietävät, mitä kansalaisemme puoluesidonnaisuuden takana ajattelevat. Päättäjät lisätkööt myös rohkeuttaan päättää ja kantaa vastuuta.
Äänestäjille ei riitä oikeus kerran neljässä vuodessa valita puolue ja ehdokas. Jos kansalaiset huomaavat, että heitä todella halutaan aidosti kuulla ja kohdella perustuslain hengessä, kasvaa demokratian arvostus.
Sen tuella Suomi pysyy ja kehittyy korkean koulutustason vapaana ja sivistyneenä maana. Sellaisessa kaikkien asukkaiden on hyvä elää.
Kanavan artikkelin kirjoittajat sanovat: ”Vaikuttavuudessa on lopulta kyse siitä, mikä on arvokasta ja miten se voidaan tavoittaa”. Arvokkaan tavoittaminen on mielestäni tietoon ja eettisyyteen nojautuva, ihmisyyden prosessi.
Veikko Hulkko
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.