Kolumni

Vaikuttaa siltä, ettei vaikuta

Tuli käytyä työn puolesta viikko sitten aluefoorumissa. Kyse oli neljän samanaikaisen tapahtuman rysäyksestä, joihin oli määrä saada iso joukko oululaisia keskustelemaan kaupunginjohtajan budjettiesityksestä.

Tuli käytyä työn puolesta viikko sitten aluefoorumissa. Kyse oli neljän samanaikaisen tapahtuman rysäyksestä, joihin oli määrä saada iso joukko oululaisia keskustelemaan kaupunginjohtajan budjettiesityksestä.

Jalona tarkoituksena oli tarjota kaupunkilaisille tilaisuus vaikuttaa kaupungin talouden linjanvetoihin.

-

Vastaavia kuulemisia on järjestetty aiemminkin eri asioiden tiimoilta. Kyse on kansalaisvaikuttamisesta.

Oulun kaupungin tavoitteena on edistää asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Siksi noita tilaisuuksia järjestetään.

Onko vaikuttaminen sitten vaikuttanut? Monesta vaikuttamista yrittäneestä saattaa vaikuttaa siltä, ettei ole vaikuttanut. Kuunneltu on, muttei kuultu.

Näin siksi, ettei ole saanut omaa tahtoaan läpi musertavan byrokratiamyllyn, jonka virkakunnan, poliitikkojen ja heidän mesenaattiensa muodostama salaliitto on rakentanut kansalaisten kiusaksi. Se on saanut monet epäilemään demokratiaksi kutsutun hallintomallin olemassaolon oikeutusta.

Muutamissa Euroopan maissa demokratian perustaa onkin jo murennettu. Miten lie niissä kansalaisvaikuttaminen mahtaa toimia...

Ei ole olemassa sellaista hallintomallia, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Ajatuskin on absurdi.

Demokratian idea on, että enemmistön kanta voittaa vähemmistön kannan. Se tuntuu monilta unohtuneen. Enemmistön päätös asetetaan kyseenalaiseksi, sitä sabotoidaan, vaikka hedelmällisempi tapa olisi työstää päätöstä porukalla niin, että lopputulos olisi paras mahdollinen.

Kannattaa muistaa, että muissa hallintomalleissa asioista päättävät huomattavasti pienemmät piirit, eikä siinä ole sijaa kansalaisten osallistumiselle, paitsi jos sillä tuetaan varauksetta vallanpitäjiä.

Asioita valmisteleva virkakoneisto ja niistä päättävät poliitikot ovat usein tyytymättömien kansalaisten tulilinjalla. Tunnekuohun vallassa oleva kansalainen kuvittelee herkästi tietävänsä asiat paremmin. Sitä sopii kuitenkin epäillä.

Virkakoneisto tekee valmistelua ammatikseen ja perehtyy asioihin liittyviin tekijöihin perusteellisesti, miettii syitä ja seurauksia, tekee vaikutusarviointia. Niiden pohjalta poliitikot päättävät, mitä tehdään.

Hyvät poliitikot pyrkivät itsekin olemaan tarkasti kärryillä siitä, mitä tekijöitä asioiden taustalla on. Sellaiset pystyvät tekemään yhteistyötä yli kipurajojenkin.

Viikon takaisessa kansalaisfoorumissa, jota tuli seurattua Kaakkurissa, kävi ilmi, että kansalaisten mielipiteen huomioiminen on vaikeaa, mielipiteitä nimittäin mahtui jo pieneen joukkoon laidasta laitaan.

Harva lienee edes perehtynyt koko esillä olleeseen asiaan (poliitikkoja ja viranhaltijoita ei lasketa).

Kuntien ja valtion asiakirjo on valtava. Se ei aukea helpolla ulkopuolisille, vaikka yrittäisi ottaa selvää. Ei ole helppoa ymmärtää syitä ja seurauksia tai päätösten kokonaisvaikutuksia.

On helppo sanoa vaikkapa budjetista, että säästetään "hömpästä" ja käytetään rahat tähdellisempään. Toiselle sama hömppä voi kuitenkin olla elämän tärkein asia.

Kannattaako kansalaisia sitten kuunnella, antaa heille tilaisuus ottaa kantaa? Tietysti kannattaa. Se voi kaikesta huolimatta antaa taustatukea päätöksenteolle ja lisätä tietoisuutta asioista.

Kun kansalaisilta kysytään näkemystä, pitää heille kuitenkin tehdä myös selväksi se, etteivät kaikkien toiveet voi toteutua. Se on reilua.