Eduskunnasta
Kansainvälisen yhteisön katseet kohdistuivat viime vuoden aikana Hongkongin tilanteeseen, kun kansalaiset pitkään jatkuneissa mielenosoituksissa vaativat demokratian vahvistamista ja vastustivat Kiinan vaikutusvallan leviämistä itsehallintoalueelle. Emämaa Kiinan vahvaa väliintuloa ja väkivallan kierteen eskaloitumista pelättiin, mutta ainakin toistaiseksi Kiina on pitänyt toimensa hyvin rajoitettuina.
Samaan aikaan kun mielenosoittajat valtasivat Hongkongin kadut, toisaalla Kiinassa ihmisoikeusloukkaukset jatkoivat samoilla raiteillaan, joilla ne ovat kulkeneet jo vuosien ajan kiihtyvää tahtia.
Xinjiangin maakuntaa asuttaa Kiinan suurin muslimivähemmistö uiguurit. Uiguurit ovat joutuneet diktatuurimaisesti hallitsevan Kiinan kommunistisen puolueen masinoimien vainojen kohteeksi.
Uiguurien kulttuuriperintöä on pyritty hävittämään siirtämällä uiguureja uudelleenkoulutusleireille. Uiguurit määrätään tiukan valvonnan alle ja aivopesuun vertautuvalla käännyttämisellä sekä pelolla heiltä riisutaan oma identiteetti, jonka tilalle kiinalaisviranomaiset pakottavat uskollisuuden kommunistiselle puolueelle. Toiminta tuo mieleen pahoja kaikuja etnisistä puhdistuksista.
Kiinassa vallitsee uskonnonvapaus, mutta todellisuudessa Kiinan kommunistinen puolue näkee eri uskontokunnat uhkana. Uskonnollisten ryhmien pelätään luisuvan valtiojohdon tiukasta otteesta, joten kommunistipuolue näkee turvallisimmaksi uskonnoksi kansalaisten vankkumattoman uskon maata johtavaan puolueeseen.
Kommunistipuolue ei pelkää toimia tavoitteensa saavuttamiseksi, jonka vuoksi tästä joutuvat kärsimään muutkin vähemmistöt. Tämän vuoden alussa julkaistussa World Watch List 2020 -tutkimuksessa Kiina nousi sijalle 23 listauksessa, johon on koottu järjestykseen 50 maata, joissa kristityt kokevat vakaumuksensa vuoksi eniten vainoa.
Ääri-islamin leviäminen ja Kiinan kaltaisten valtioiden toimet ovat ajaneet jo 260 miljoonaa kristittyä vakavien vainojen kohteeksi.
Suomen hallituksen on otettava voimakkaammin kantaa näihin vakaviin kehityssuuntiin, joita maailmalla joudutaan todistamaan. Pieni valtio ei voi konkreettisesti mennä lopettamaan muiden valtioiden harjoittamia ihmisoikeusloukkauksia, mutta julkisen paineen luominen on vähintä, mitä meidän tulee tehdä.
Näitä asioita on uskallettava nostaa säännöllisesti esille myös valtiovallan toimesta. Vahingollisen kehityksen hiljainen hyväksyminen ei voi tulla kysymykseen, sillä näin toimien tästä vahingollisesta kehityksestä uhkaa tulevaisuudessa tulla vallitseva tila. Siinä kärsijöinä ovat myös suomalaiset.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Oulusta.