Pääkirjoitus

Vai­ku­tel­ma­na vel­li­hou­su­mai­suus

Pohjois-Suomi jäi jälleen kerran nuolemaan näppejään hallituksen ministerivalinnoissa.

Pohjois-Suomi jäi jälleen kerran nuolemaan näppejään hallituksen ministerivalinnoissa. Kokoomus on valinnut uudeksi ympäristöministeriksi Sanni Grahn-Laasosen ja SDP uudeksi kehitysyhteistyöministeriksi Sirpa Paateron. Grahn-Laasonen tulee Forssasta, Paatero Kotkasta.

Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallituksessa vaihtui kaksi ministeriä, kun vihreät päätti siirtyä ydinvoimaluvan vuoksi oppositioon viime viikolla.

Ei ole yhdentekevää, mistä ministeri on kotoisin. Pohjoinen olisi tarvinnut oman ministerin alueellisen tasapainon ja poliittisen näkökulman vuoksi, mutta yksikään Oulun tai Lapin vaalipiirin kansanedustajista ei noussut valinnassa korkealle.

Ainakin lappilaiset Heikki Autto (kok.) ja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sekä oululainen Tytti Tuppurainen (sd.) olisivat pystyneet ottamaan ministerin tehtävät vastuulleen.

Jostakin syystä pohjoissuomalaiset eivät tuntuneet itsekään uskovan ministerinpaikkaan. Sen verran laimeaa oli lobbaus. Vaikutelmaksi jää tietynlainen vellihousumaisuus. Ilman halua ja pyrkimistä politiikassa jää mopen osille. Niin kävi taas.

Hallituksen pääpuolueet eivät halunneet uhrata parhaimpia voimiaan pätkäministerin pestissä. Molemmilla olisi ollut tarjota tehtäviin kokeneempaakin sakkia.

Uusien ministereiden kausi kestää vaaleihin saakka, seitsemisen kuukautta. Siinä ajassa ei ehdi antaa varsinaisia näyttöjä osaamisestaan, mutta mokata pystyy.

Toisaalta ministeriys takaa näkyvyyden julkisuudessa, joka ainakin demareille on elämän ja kuoleman kysymys Kymen vaalipiirissä. Siellä perussuomalaiset ovat nakertaneet SDP:n kannatusta. Kotkalaisen ministerin toivotaan helpottavan tuskaa.