"Vaikka vielä aamulla jää kantaa, il­lem­mal­la tilanne saattaa olla ihan toi­nen", muis­tu­te­taan Vir­pi­nie­men me­ri­var­tio­ase­mal­ta

Pakkasen ja plussa-asteiden välillä sahaavat lämpötilat voivat yllättää jäällä liikkujan.

Jään kestävyyteen ei voi tällä hetkellä luottaa.
Jään kestävyyteen ei voi tällä hetkellä luottaa.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Pakkasen ja plussa-asteiden välillä sahaavat lämpötilat voivat yllättää jäällä liikkujan.

– Vaikka vielä aamulla jää kantaa, illemmalla tilanne saattaa olla ihan toinen, huomauttaa Virpiniemen merivartioaseman varapäällikkö Risto Karppinen.

Merivartioasemalta käytiin pelastamassa viime sunnuntaina Liminganlahdelta ihmisiä, jotka oli olivat menneet mönkijällä läheiseen saareen. Saaresta haetut eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että jään kantavuus voi heikentyä jo päivänkin aikana.

Karppisen mukaan jäät eivät ole ylipäätään Oulun edustan merialueella vielä siinä kunnossa, että niille menemistä voisi suositella.

Esimerkiksi Liminganlahden kohdalla jääpaksuus on tällä haavaa pääosin 10–30 senttiä, kertoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

– Tuostakin jäästä on 5–10 senttiä kantavuudeltaan huonoa kohvajäätä ja loput on jonkinmoista teräsjäätä, hän jatkaa.

– Oulun edustalla jään paksuus on noin 10–20 senttiä. Jäät kantavat pilkkijöitä, jos nämä tietävät, missä liikkuvat. Muut kulkijat kyllä päätyvät mahdollisesti vielä uimasille, Vainio sanoo.

Teräsjäätä muodostuu vedestä, joka alkaa jäätyä pakkasten myötä. Ulkonäöltään se on tumman sinertävää, lasimaista ja yleensä suurikiteistä. Jään kantokyky mitataan aina teräsjään mukaan, ja yksin kulkevalle ihmiselle pienin kantava teräsjään paksuus on vähintään viisi senttiä.

Kohvajäätä taas muodostuu siitä, kun jää pettää lumen painosta, ja jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy pakkasen kiristyessä. Kohvajää sisältää usein ilmakuplia, se on ulkonäöltään himmeän vaaleaa ja maitomaista ja sen kiteet ovat pieniä ja raemaisia. Tällaisen jään kantavuus on vain puolet teräsjään kantokyvystä.

Jäätilanteen kannalta alkutalvi on ollut Vainion mukaan sikäli poikkeuksellinen, että marraskuun kylmän jakson ansiosta jäätä alkoi tulla rannoille hieman tavanomaista aiemmin, jos kohta lämmin joulukuu hillitsi jääpeitteen kasvua.

Toisaalta viime vuosina on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus se, että alkutalvet ovat olleet varsin leutoja.

Niin merialueilla kuin sisävesilläkin jääkannen kestävyyttä ei ole helppo arvioida vain silmäilemällä. Jään paksuus ja kantavuus voivat lisäksi vaihdella eri kohdissa vesistöä, Karppinen ja Vainio muistuttavat.

Yleisesti on syytä muistaa, että jään kantavuutta heikentävät jääkannessa olevat halkeamat. Erityisesti varottavia heikkojen jäiden kohtia ovat virtapaikat sekä muun muassa järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet sekä jokien ja purojen suistot.

Jos ei tiedä varmasti jään kestävän, on viisainta olla menemättä jäälle. Jäällä liikkuessa tulee ­varustautua turvavälineillä, kuten jäänaskaleilla. Turvavälineitä pitää osata myös käyttää.