Mitä pidemmälle valtioenemmistöisen teleyhtiö Soneran umts-kauppojen vatvonta jatkuu, sitä enemmän asiaan sotkeutuneet alkavat muistuttaa harakoita tervatulla katolla. Kun nokan saa irti, pyrstö tarttuu. Ja päin vastoin.
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) myönsi tiistaina umts-päätöksen virheeksi ja sanoi, että hallituksen Sonera-valvonta petti. Vailla vastausta on silti yhä kysymys, miksei pääomistaja eli valtio käsitellyt ennakkoon teleyhtiön 4,3 miljardin investointipäätöstä ja miksi valvonta petti.
Todennäköisesti kävi niin, että ministeritasolla ynähdeltiin epämääräisesti, kun investointiaikeista kerrottiin. Kun kukaan ei sanonut poikkipuolista sanaa, asia tuli hiljaisesti hyväksytyksi. Tyhmiä kysymyksiä investoinnin viisaudesta ei esitetty.
Tässä tervassa nyt pyöritään. Epäkiitollisin on liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasin (kok.) osa. Hänen on pidettävä puolueensa, ministeriönsä ja myös edeltäjänsä Olli-Pekka Heinosen (kok.) puolta, itseäänkään unohtamatta. Tehtävä ei ole kadehdittava eikä menestys häävi.
Sasin tehtävän epätoivoisuus paljastui koko karmeudessaan viime perjantaina, kun Arvopaperi-lehti toi julki valtioneuvoston 16. syyskuuta 1999 tekemän periaatepäätöksen valtion omistajapolitiikasta. Päätöksen mukaan "yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään".
4,3 miljardin euron investointi Saksaan ja Italiaan jos mikä oli merkittävä sijoitus ulkomaille. Sasi vastasi perjantaina illansuussa kiemuraisella tiedotteella. Sen mukaan päätös tarkoitti vain yhtiöitä, jotka valtio omistaa kokonaan. Sonera, josta valtio omistaa vielä runsaat puolet, olisi näin muka poikkeus. Päätöksessä mitään yhtiötä ei mainita nimeltä poikkeukseksi.
Valtio alkoi kaupata Soneran toista osakepottia 24. syyskuuta 1999. Periaatepäätöksen pääkohdat liitettiin osaksi sijoittajille suunnattua tarjousesitettä. Periaatepäätöksestä voi vielä kiemurrella irti vetoamalla siihen, ettei hallinnollinen ohje voi mennä lainsäädännön ohi.
Tarjousesite on jo vakavampi juttu. Sijoittajat tekevät sen perusteella isoja ja rahanarvoisia päätöksiä. Sasi pyristeli irti tarjousesitekoukusta tiedottamalla, että "viittaus pääomistajan käsittelyyn on annettu informaation täydellisyyden turvaamiseksi". Mitä "informaation täydellisyyden turvaaminen" mahtaa selväkielellä oikein tarkoittaa? Kerrottiinko periaatepäätöksestä potentiaalisille Soneraan sijoittajille vain lämpimikseen?
Myös tarjousesite kumoaa väitteen, että periaatepäätös koskisi vain valtion sataprosenttisesti omistamia yhtiöitä. Esitteen tekstin mukaan linjapaperi koskee sellaisia yhtiöitä, joissa "valtiolla on merkittävä omistusosuus". Merkittävä osuus on vähemmän kuin sata prosenttia. Yli 50 prosentin omistusosuus on kaiken järjen mukaan vielä merkittävä.
Sonera-monsteri on syönyt jo kaksi kokoomuslaista liikenneministeriä: ensin Matti Auran ja sitten Olli-Pekka Heinosen. Aura toimi ryhdikkäästi ja jätti tehtävänsä edellisen pääjohtajan Pekka Vennamon osakejärjestelyistä nousseen kohun takia. Auran mainitsema syy, väärin arvio Vennamosta, oli selvä samaten kuin seuraus eli ero.
Heinonen siirtyi vuodenvaihteessa Yleisradion tv-toimialajohtajaksi. Perustelu oli se perinteinen eli, että oli sopiva hetki vaihtaa tehtäviä ja antaa enemmän aikaa perheelle. Umts-kohu antaa hyviä syitä mietiskellä, mitkä olivat Heinosen todelliset motiivit olla haluamatta kokoomuksen puheenjohtajaksi ja haluta muihin töihin. Heinonenhan oli erota jo viime syksynä, koska hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tuli kähinää valtion 500 miljoonan euron pääomaruiskeesta Soneralle.
Olisi jo kohtalon ivaa, jos Sonera söisi kolmannenkin kokoomusministerin. Kokoomusjohtaja Ville Itälähän taivutteli vastahakoisen Sasin vaihtamaan ulkomaankauppaministerin salkun liikenne- ja viestintäministerin tehtävään. Sasin katumuksen määrää voi vain arvailla.
Tapaus Sonera on tuonut esiin kiinnostavia sävyeroja päähallituspuolueiden ja jopa saman puolueen ministerien kesken. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) puhui ensimmäisenä siitä, että umts-päätös hyväksyttiin ministeritasolla hiljaisesti. Hän puhuu siten muuta kuin Sasi ja Heinosta puolustava Itälä. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) tuli tiistaina Niinistön rinnalle. Kaksikon puheenvuorojen jälkeen paine Heinosta kohtaan vain kasvaa.
Aika näyttää, alkavatko demarit ja kokoomus nokitella asiassa toisiaan sen enempää. Vihjeitä siitä on. Oikeusministeri Johannes Koskisella (sd.) on ollut lausuntoautomaatti päällä. Tuskinpa kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.) muistutti aivan sattumalta (Aamulehti/Turun Sanomat 17.8.), että kun pörssiyhtiö Fortum osti viime marraskuussa ruotsalaisen Birka Energin 1,5 miljardin euron hintaan, yhtiö kiikutti asian etukäteen ministerin pöydälle.
Mönkäre kertoi vieneensä asian talouspoliittisen ministerivaliokunnan hyväksyttäväksi. Soneran umts-investointi oli lähes kolme kertaa suurempi. Mönkäreen mukaan kysymys on kokoomuksen ja demarien erilaisesta linjasta valtion omistajapolitiikassa. Kokoomuksen linja on mönkäreläisittäin passiivinen ja demarien aktiivinen.
Jos se enää ketään lohduttaa, muutkin teleyhtiöt kuin Sonera polttivat pahasti näppinsä. Hollantilainen KPN teki Saksan, Belgian ja Britannian umts-harharetkistään yhteensä yhdeksän miljardin euron alaskirjauksen taseeseensa. Se on yli tuplaten enemmän kuin Soneralla.
Soneralle kävi vähän kuin Kalle Tappiselle Georg Malmstenin rallissa. Kyllä varmaan Säkkijärven polkka eli peruskännykkäbisnes olisi tullut paljon halvemmaksi kuin kohtalokas umts-samba.