Suomessa on sattunut muutaman kuukauden aikana kolme käsittämätöntä lapsisurmatapausta, joissa perheen äiti on päättänyt tappaa lapsensa.
Oulussa paljastui viisi lapsikuolemaa kesäkuussa. Raskautensa vuosina 2005–2013 salannutta äitiä epäillään viidestä murhasta ja hautarauhan rikkomisesta.
Lokakuussa nainen ajoi Rautavaaralla henkilöautollaan linja-auton alle surmaten itsensä lisäksi kolme lastaan. Viime viikonloppuna kuopiolainen äiti oli soittanut hätäkeskukseen ja kertonut surmanneensa kaksi pikkulastaan asunnossaan.
Vaikka julmat teot ovat yksittäisiä, ne pysäyttävät. Ihmiset kyselevät hädissään, miksi näin on pitänyt käydä ja eikö kukaan huomannut, mitä perheelle on tapahtumassa.
Syyllisten etsiminen on turhaa, mutta yhteiskunnan on etsittävä keinoja estää tämänkaltaiset perhetragediat vastaisuudessa. Vaikeaan elämäntilanteeseen ajautuneille lapsiperheille on löydettävä jo ennalta oikeanlaista apua. Auttamiseen on löydyttävä rahaa, vaikka sitten muualta nipistämällä.
Viimeistäännyt on käytävä laaja keskustelu siitä, saavatko lapsiperheet tarvitsemaansa tukea vai pyöritelläänkö heitä viranomaiselta toiselle kuten eräissä tapauksissa on väitetty. Tärkeä on myös pohtia, onko saatava apu tarpeeksi tehokasta ja pitkäkestoista.
Vastuu avusta ja välittämisestä kuuluu yhteiskunnan lisäksi lähimmäisille. Lähipiirillä on velvollisuus tarjota apua, kun tuttava-, sukulais- tai naapuriperheen elämässä alkaa näkyä merkkejä ongelmista. Tämä, joskus jopa tärkein, avun lähde unohdetaan liian helposti. Kaupungistuneita suomalaisia vaivaa aivan turha kainous tarjota tai pyytää apua. Vanha kunnon naapuriapu kannattaa elvyttää.
Pääkirjoitus