Afrikkabileet Oulun Kuusisaaressa 27. helmikuuta. Katso esiintyjät keikkakalenterista sivulta 8.
Oululaiset kävivät läpi kolmen tunnin kovan djembekoulun.
"Sattuuko käsiin? Ai ei? Tänään sattuu."
Olemme toista päivää senegalilaisen, viisi vuotta Suomessa asuneen muusikko Pape Cissen, 30, djembe-workshopissa. Cisse on hauska, mutta vaativa rummutuksen opettaja. Hänellä itsellään on teipit sormissa.
"You make me sick", kuuluu Cissen kommentti, kun joku erehtyy lipsauttamaan yhden ainoan lisälyönnin pitkän sarjan päälle.
Djemben soitto tuntuu kokemattomasta, perustason rytmitajulla siunatusta henkilöstä välillä sietämättömän vaikealta. Cissen ohjeet kun saattavat kuulua näin:
"Ta-taa-ta-ta, ke-kee-ke-ke, ta-taa-ta-ta-ta-ta, ou jeah."
Helpointa on vain tuijottaa Cissen käsiä, jotka vilkkuvat rummun päällä. Mutta kun käsistäkään ei välttämättä saa mitään selvää.
"Huh huh. Kiitos kaverit", toteaa Cisse ja pitelee päätänsä käsissään soittamamme sarjan päälle.
Kauheinta on, kun välillä hän osoittaa kohti ja laittaa toistamaan rytmiä yksin tai vierustoverin kanssa.
"Onko pakko", parahtaa kolme vierekkäin istuvaa naista.
"Soittakaa minun kanssani", Cisse armahtaa.
Etenemme soitto-opetuksessa lastentarhatasosta esikoulun kautta ala- ja yläasteelle. Toistamiseen Cisse palauttaa meidät lastentarhaan.
Toisena päivänä saavutamme välillä jo yliopistotason ja hetkittäin jopa ylimmän tason: sen nimi on Papen koulu. Käytännössä se tarkoittaa Jyväskylässä toimivaa Mama Africa -tanssi- ja soittoryhmää.
Ja nyt ope kehuu. "Hyvä Oulu!" Cisse huutaa, kun noin 30 pohjoispohjalaista djembensoittajaa paukuttaa yhteen parin minuutin pätkän.
Kurssin lopussa toistamme pitkää sarjaa jo useita minuutteja; Cisse laulaa ja rummuttaa sekaan omia ihmeellisiä rytmejään. Salakavalasti ja hiljalleen on omakin soitto vaihtunut konemaisesta lyöntien laskemisesta rentoutumiseen ja sykkeelle antautumiseen.
Rummut kumisevat samaan tahtiin ja kavereista saa soittoon tukea. Meteli on komea.
"Olen pyytänyt Pape Cissen tänne siksi, että saisin itse soittaa ja tanssia. Mukaan on sitten lähtenyt tosi paljon kavereita ja muita kurssista kuulleita", iloitsee kurssin oululainen järjestäjä Katariina Parhi.
Kolmen soittotunnin jälkeen järjestäjät kysäisevät soittoringiltä, kiinnostaisiko djembensoitto jatkossakin. Cisse voisi saapua uudestaan loppukeväästä.
"Joo!" kuuluu ryhmän välitön palaute.
"Oli mukavaa ja minä tykkään teistä", opettaja kiittää.
Allekirjoittanut rummuttaa koko loppuillan pöytään tai reisiin ja harkitsee djemben ostoa seuraavalta Afrikan-reissultaan.