Kilpailukykysopimuksen yksi monista määräajoista umpeutui tiistaina tavanomaisissa tunnelmissa, viime hetken dramaattista huipennusta myöten. Huipennuksen tarjosivat Metalliliitto ja Teknologiateollisuus ajamalla liki maaliin saattamansa neuvottelut karille. Keskiviikkona palvelualan ammattiliitto PAM puolestaan otti aikalisän ja ilmoitti palaavansa asiaan perjantaina.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen on määrä arvioida sopimuksen kattavuutta tällä viikolla. Mikäli sitä pidetään riittävänä, hallitus nostaa pöytään lupaamansa veroporkkanan ja ilmoittaa vetävänsä pois julkisten menojen miljardiluokan lisäleikkaukset.
Kiky-sopimuksen tie on alusta lähtien ollut miinoitettu. Ratkaisua on hierottu jo yli vuosi. Välillä hanskat on heitetty pöytään.
Tänä aikana yhden asian olisi pitänyt tulla harvinaisen selväksi kaikille: jotain on tehtävä teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi ja julkisten menojen vähentämiseksi, jotta vuosia jatkuneesta talouden pysähtyneisyyden tilasta päästään pois. Vaikeaa se näyttää yhä olevan.
Neuvotteluasetelman on tehnyt tavanomaista vaikeammaksi se, että hallituksen nähdään tarjonneen pitkälti työnantajien mielimiä keinoja kilpailukyvyn parantamiseksi. Työn teettämisestä halutaan edullisempaa muun muassa pidentämällä työaikaa, jäädyttämällä palkankorotukset sekä siirtämällä osa työnantajien sosiaalimaksuista työntekijöiden maksettaviksi.
Helmikuun lopulla palkansaajien keskusjärjestöt hyväksyivät kiky-sopimuksen pohjaksi liittokohtaisille neuvotteluille, jotka oli määrä saada päätökseen toukokuun aikana.
Muutamat ammattiliito kuten auto- ja kuljetusala sekä rakennus- ja elintarvikeala jättäytyivät jo lähtöviivalla pois neuvotteluista.
Varsinkin autoalan AKT:n poisjäänti on hiertänyt neuvotteluissa. Metsäteollisuuden työnantajapuoli ilmoitti edellyttävänsä AKT:n mukaantuloa. Hyväksytty neuvottelutulos on muuten vaarassa raueta. AKT on hangoitellut koko prosessin ajan sopua vastaan sen verran kovalla äänellä, että se tuskin nousee poterostaan.
Muutaman omille teilleen lähteen ammattiliiton vuoksi kiky-sopimuksen ei anneta kaatua, eikä riittävän kattavuuden odotetakaan tarkoittavan aivan sataa prosenttia työmarkkinakentästä. Mikäli kiky-sopimuksen hylkäävät alat tavoittelevat toisia parempia työehtoja, ne saattavat pettyä. Irtaantuminen voi johtaa lakkoihin, mutta lopputulos on tuskin anteliaampi.
Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut työmarkkinapolitiikassa, että neuvotteluja käydään kuin pelattaisiin jalkapalloa. Kun varsinainen peliaika päättyy, siirrytään jatkoajalle. Jos sekään ei tuo tulosta, potkaistaan vielä muutama rangaistuspotku. Lopulta kuitenkin kaikkien pitäisi voida esiintyä jotain voittaneena.
Kiky-sopimuksen varaan on pantu niin paljon, että eiköhän se sieltä synny kaikesta huolimatta. Sopimus ei takaa talouden nousua, mutta luo ainakin tarvittavaa ennustettavuutta ja vakautta työmarkkinoille.
Pääkirjoitus