Päättyvä vuosi jättää seuraajalleen perinnöksi kysymyksen, jonka voi huoletta ennustaa muuttuvan yhdeksi alkuvuoden vaikeimmista kansainvälisistä ongelmista. Kosovon "aikapommin" sytytyslanka on palanut jo kovin vähiin, eikä mitään helppoa ratkaisua ole missään näköpiirissä.
Kaikki viittaa siihen, että Kosovo aikoo jo piankin julistautua yksipuolisesti itsenäiseksi. Serbia on tehnyt selväksi, ettei aio hyväksyä Kosovon eroa. Serbialla on asiassa vaikutusvaltainen liittolainen, Venäjä.
Kaikki maakunnan asemasta käydyt kansainväliset neuvottelut ovat vetäneet vesiperän, viimeksi joulun alla YK:n turvallisuusneuvostossa. Näissä oloissa Martti Ahtisaaren aikanaan esittämä suunnitelma valvotusta itsenäisyydestä alkaa jälleen näyttää ainoalta järjestelyltä, joka saattaisi edes jotenkin toimia. Mutta yksimielisyyden saavuttaminen siitäkin on ollut mahdotonta, ja näyttää toistaiseksi sellaisena pysyvän.
Joulukuun huippukokouksessaan EU päätti lähettää Kosovoon vajaan kahden tuhannen hengen suuruiset poliisijoukot. Aikomuksena on, että EU näin ottaisi johtavan roolin Kosovon tulevaisuuden järjestelyissä. Tavoitteena on myös lisätä alueen vakautta.
Mutta kokonaisuuden kannalta tällainen päätös on pelkkää kosmetiikkaa. Keskelle Eurooppaa on lähes väistämättä kehittymässä poliittinen konflikti, jossa on aineksia alueelliseksi kriisiksi ja joka voi pahasti vahingoittaa lännen ja Venäjän suhteita.
Kosovon itsenäisyysjulistus saattaa hyvinkin ajoittua ennen Venäjän presidentinvaaleja. On ilmeistä, että vaalitunnelmissa Venäjän johtoa kiinnostaa enemmän näyttää vahvalta kuin tehdä myönnytyksiä.
Sloveniasta on tulossa vuodenvaihteessa EU:n uusi puheenjohtaja. Maan painajainen on joutua siinä roolissa ratkomaan kriisiä toisaalla entisen Jugoslavian alueella. Suomikaan ei Etyjin puheenjohtajana voi Kosovon vaikeuksia sivuuttaa, ei etenkään, jos tilanne alkaa rasittaa Venäjän ja lännen välejä.
Ahtisaaren suunnitelman hylkäyksen jälkeen on vain menetetty aikaa saamatta mitään uutta rakentavaa aikaan. Kosovon ongelmaan on mahdotonta löytää hyvää ratkaisua. Toivo pitäisikin asettaa siedettävään ratkaisuun - sellaiseen, joka voisi estää kriisin räjähtämisen silmille. Sekin toivo voi olla jo liian kaukana.
Etenkin EU:n pitäisi käyttää kaikki taitonsa sen estämiseen, etteivät osapuolet polttaisi kaikkia siltoja tulevaisuudelta.
paakirjoitus@kaleva.fi