Pienen sotilasosaston kotiinpaluusta aikataulun mukaan voi syntyä perustuslakia heiluttava myrsky vain maassa, jossa ulkopolitiikan johtosuhteet eivät ole kestävällä tolalla - eivätkä nyt ilmeisesti henkilösuhteetkaan.
Afganistaniin lähetettiin sotilaita turvaamaan presidentinvaaleja. He olivat siellä ensimmäisen kierroksen ajan. Ääntenlaskenta venyi ja vanui ja sotilaat palasivat takaisin sovitussa aikataulussaan, ennen vaalien toista kierrosta. Sitten kävi ilmi, ettei koko toista kierrosta edes koskaan järjestetä.
Tämän seurauksena presidentti on vaatinut perustuslakia muutettavaksi, presidentti ja puolustusministeri ovat julkisesti nokitelleet toisiaan ja maan ulkopolitiikan ylin poliittinen johto on puinut asiaa visusti suljettujen ovien takana. Presidentti ei tiennyt, mitä puolustusministeriö ja jotkut muutkin tiesivät, eivätkä muut tienneet, että presidentti ei tiedä.
Jotenkin tuntuu, että kaikista maista tämä on mahdollista vain Suomessa.
Afganistanissa demokratian edistäminen on mennyt täysin penkin alle, eikä sikäläisen presidentin Hamid Karzain vallalle ole enää mitään järkevää laillisuuspohjaa. Suomessa laillisuuskysymykset ovat täysin kunnossa. Kaikki osapuolet ovat erittäin toimivaltaisia, jopa liiankin kanssa. Toimivallat ja sen myötä etenkin arvovallat törmäilevät toisiinsa.
Aikataulusotkun taustalta ei löydy mitään poliittista pelikuviota tai juonittelua. Kyseessä on ollut tyylipuhdas näyte siitä, kuinka jokin asia voi kadota hallinnon mustaan aukkoon. Tehtiin päätös joukkojen aikataulusta, tehtiin päätös toisen kierroksen turvaamisesta, eikä kukaan tullut syksyllä enää yhdistäneeksi asioita. Lopulta kaikki unohtivat kertoa presidentille suoraan asiasta, ja unohtajiin kuuluu myös presidentin oma avustajakunta.
Lopputuloksena presidentti Tarja Halonen on haastattelussa (HS 12.11.) kertonut tahtovansa perustuslakiin pykäliä tiedonkulun varmistamisesta. Tukea hän ei ole mistään saanut - eikä perustuslain muutosta tarvita varmistamaan, kohtaavatko kaksi päätöstä kenenkään aivoissa toisiaan vai eivät.
Ainoa perustuslain muutostarve on presidentin valtaoikeuksissa itsessään. Nyt ainakin on nähty, että mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti perjantaina parantaa tiedonkulkua. Tarpeellinen päätös, mutta samalla koko jupakan ydintä lakaistaan taas maton alle.
Harva pystyy enää kunnolla määrittelemään, mikä presidentin ulkopoliittinen valta todellisuudessa oikein on. Puheena oleva tietokatko oli lopulta varsin vähäpätöinen asia. Jos kaikki olisi hyvin ja kauniisti, ei sitä olisi juuri edes huomattu. Nyt Halonen on nostanut sen jonkinlaiseksi oman toimivaltansa symboliksi.
Uutta on myös, että puolustusministeri Jyri Häkämies on hyvin julkisesti tyrmännyt Halosen moitteet. Aiemmin tällaista väittelyä ei julkisuuden kautta ole käyty. Taustalla on, että Halosen ja Häkämiehen väleissä eivät kohtaa sen paremmin henkilökemiat kuin poliittiset linjat. Samalla tämä antaa esimakua, millaisia vaikeuksia on edessä, jos hallituksen ja presidentin näkemykset jossakin oikeasti tärkeässä asiassa todella poikkeavat toisistaan.
Siinä ei auta perustuslain muutos tietokatkojen estämiseksi, vaan ulkopoliittisen päätöksenteon halvaantumisen estämiseksi. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien leikkaaminen pääministerin hyväksi on jäämässä tältä vaalikaudelta taas hamaan tulevaisuuteen.