Yhdysvaltain vaikeudet Irakin hallinnon järjestämisessä luovat kasvualustaa aseellisen vastarinnan kasvamiselle miehittäjiä vastaan.
Uutiset kertovat päivittäin aseellisista hyökkäyksistä Irakissa amerikkalaisia ja brittiläisiä joukkoja vastaan. Osassa tapauksista on kyse vain sekavasta ammuskelusta, mutta yhä useampi isku vaikuttaa hyvin suunnitellulta väijytykseltä. Samaan aikaan öljyputkia ja sähkönjakelua sabotoidaan määrätietoisesti.
Tämä ei kerro vielä välttämättä järjestäytyneestä sissisodasta miehittäjiä vastaan, mutta kehitys on kulkemassa siihen suuntaan. Asiaa pahentaa se, ettei amerikkalaisten suunnitelma Irakin uudesta hallinnosta sodan jälkeen toimi. Mitään kunnon suunnitelmaa ei näytä olleen edes olemassa.
Irakista tulevat tiedot kertovat selväkieltä siitä, että siviilihallinnon järjestäminen on pahoissa vaikeuksissa. Monilla amerikkalaissotilailla oli käsitys, että he pääsevät kotiin pian taisteluiden jälkeen. Sen sijaan he ovat joutuneet tehtävään, johon armeijan koulutus on antanut hyvin vähän valmiuksia. Heidän tuli hoitaa jokapäiväisiä asioita tilanteessa, jossa entinen hallintorakenne on romahtanut eikä uutta ole vielä syntynyt.
Suunnitelmissaoli rakentaa Irakiin demokratia. Yhdysvalloissa ei kuitenkaan tarkemmin mietitty, kuka sen rakentaa ja kuinka. Nyt maassa partioivilla sotilailla on jakomielinen tehtävä. Heidän tulisi voittaa väestön luottamus puolelleen samalla kun he joutuvat koko ajan suojautumaan hyökkäyksiltä, jotka tulevat jostain saman väestön keskeltä.
Tällainen yhdistelmä ei voi toimia hyvin. Lisäksi miehitysjoukot ovat tehtäviinsä nähden pahasti alimitoitettuja. Sen takia suuresta osasta Irakia käytännössä puuttuu ylin auktoriteetti, järjestysvalta ja hallintokoneisto, eikä esimerkiksi sähkölinjoja voida vartioida.
Tilanne tarjoaa otolliset puitteet aloittaa aseellinen vastarinta. Amerikkalais- ja brittijoukot joutuvat väkisin liikkumaan tavalla, joka tekee heistä helppoja kohteita. Jokaisen iskun jälkeen rangaistus- ja etsintätoimet taas lisäävät siviiliväestön katkeruutta.
Saddam Husseinin katoaminen on amerikkalaisille mahdollisesti suurempi pulma kuin halutaan myöntää. Kun entisen diktaattorin kohtalosta ei ole tietoa, se pitää väestön keskuudessa yllä epävarmuutta. Saddamin etsinnät johtavat myös moraalisesti kyseenalaisiin operaatioihin: Yhdysvallat tuhosi esimerkiksi siviiliajoneuvojen saattueen Syyrian rajalla.
On todennäköistä, että liittoumalla on käsissään hyvin pitkäaikainen ongelma. Toistaiseksi on vaikea arvioida, millainen tuki sissi-iskuille on kansan keskuudessa. Amerikkalaiset puhuvat baath-puolueen hallinnon rippeistä, jonka aktiivien määrä olisi pieni. Tilanne voi kuitenkin olla myös paljon tätä vaikeampi.
Tilanne pahenee joka tapauksessa päivä päivältä varsinkin jos asukkaiden perustarpeita ei kyetä tyydyttämään. Irakiin tarvittaisiin mahdollisimman pian oma hallitus, jolla olisi takanaan liittoutuneiden tuki ja resurssit. Ilman sitä muisto Saddamin kukistamisesta haalistuu ja tilalle tulee pelkkä miehitysvalta.
Irakin epävakaus ei vielä näytä herättäneen Yhdysvalloissa laajaa huolta, kritiikkiä tai vaatimuksia kovemmista vastatoimista. Presidentti George W. Bushin hallinto kantaa kuitenkin vastuun siitä, ettei kyseenalaisen sodan jälleenrakennusta suunniteltu kunnolla. Ellei siviilihallinnon rakentamista saada tehokkaasti alkuun, Irakissa voi olla demokratian sijaan edessä kauan kestävä uusi väkivallan ja kurjuuden kausi.