Amerikkalaisiin sotilaisiin kohdistuvat iskut ovat Irakissa olleet arkipäivää jo kuukausia. Kulunut viikonloppu merkitsi kuitenkin askelta vielä tästä pidemmälle. Turkkiin vievä tärkeä öljyputki räjäytettiin kahdesta kohdasta, ja sen korjaamiseen menee viikkoja. Bagdadissa tuhottiin päävesijohto, mikä merkitsee pahaa häiriötä vedenjakelulle kaupungissa. Lisäksi Bagdadissa tulitettiin vankilaa verisin seurauksin. Tanskalainen sotilas kuoli epäselvissä oloissa, ja Yhdysvaltain joukot ampuivat televisiokuvaajan.
Yhdysvaltain johtama liittouma pystyi keväällä hyvin tehokkaaseen ja lamaannuttavaan sodankäyntiin, jonka tuloksena Bagdad vallattiin odotettua helpommin. Sen jälkeinen kehitys tuntuu kuitenkin olevan pahasti pois hallinnasta. Vastarinta miehittäjäjoukkoja kohtaan on kasvamaan päin, ja määrätietoisena tavoitteena tuntuu olevan Irakin infrastruktuurin rikkominen. Sen kautta halutaan nähtävästi synnyttää lisää epävakautta ja tyytymättömyyttä amerikkalaisia kohtaan.
Tämä sabotointitaktiikka näyttää purevan. Asiaan vaikuttaa sekin, että Irakissa olevat amerikkalaisjoukot on koulutettu sotaa, ei pitkäaikaista miehitystä varten. Toimivan siviilihallinnon luominen kangertelee, ja liittouman kanssa yhteistyötä tekevät irakilaiset ovat hekin vaaravyöhykkeessä.
Irakin tilanne on hyvin hämmentävä. Yhdysvallat on toistuvasti tuonut ilmi, että vastarinnassa on kyse vain kaadetun hallinnon rippeistä. Iskut kuitenkin jatkuvat ja näyttävät tehostuvan. Nykyisillä sotilasmäärillä liittouma ei mitenkään pysty valvomaan koko maata, mikä jättää vastaiskuille tilaa.
Amerikkalaisilla on käsissään hankala asetelma. Epävakauden jatkuminen on poliittisesti kallista. Niin olisi myös joukkojen tuntuva lisäys todelliseksi miehitysvallaksi. Suunnitelma demokratian ja siviilihallinnon nopeaan juurruttamiseen ei tunnu sekään toimivan, pitkälti siksi, ettei ennen sotaa ollut tehty mitään kunnon suunnitelmaa.
Jos Saddam Hussein löytyy ja jää kiinni, kaikki saattaa muuttua nopeastikin. Laittomuuden ja epävakauden jatkuminen ja jopa syveneminen vie kuitenkin voimaa Irakin sodan ainoalta jäljellä olevalta kiistattomalta perusteelta, maan hirmuhallinnon kaatamisen tarpeellisuudelta. Tavalliset irakilaiset odottavat kiihkeästi elinolojensa paranemista kurjuuteen syöstyssä maassa. Vastarinnan jatkuminen on taattua, ellei liittouma ala saada selviä tuloksia aikaan. Eikä tuloksia saa, jos sähkön ja veden jakelua koko ajan häiritään.
Rauhan hallinta Irakissa näyttää olevan vaikeampaa kuin sodan voittaminen.
paakirjoitus@kaleva.fi