Äänestäjän poliittisen muistin pituus on katuviisauksissa arvioitu lyhyeksi. Lyhyimmillään puhutaan joistakin viikoista, pisimmillään muutamista kuukausista.
Poliitikon muisti sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin pitkä, jos on hallituspelissä saanut Mustan Pekan. Siitä jää sieluun haava ikuisiksi ajoiksi.
Entinen demarijohtaja, pääministeri ja ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen nousi otsikoihin USA-suhteidensa vuoksi, ja samalla revittiin edelleen vuotavat vanhat vaalikevään 2003 haavat auki. Keskustan silloinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai aikaan vaikutelman, että Lipponen olisi liittänyt Suomen sotaa käyvään koalitioon Irakissa ja voitti niukasti vaalit.
Lipposelle vaalitappio ja etenkin Jäätteenmäen syytökset, joille ei ole löytynyt jälkeenkään päin katetta, olivat liikaa silloin ja ovat yhä. Ylen Ykkösaamussa viime viikolla Lipponen nimitti Jäätteenmäkeä vuoden 2003 tapahtumien takia pidäkkeettä valehtelijaksi.
Poliittisia traumoja löytyy muiltakin. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on uusimman kirjansa perusteella edelleen katkera kevään 1987 hallitusratkaisusta. Hän oli sopinut RKP:n Christoffer Taxellin ja kokoomuksen Ilkka Suomisen kanssa hiljaisesti, että puolueet muodostavat enemmistöhallituksen, jos vaalitulos sen sallii.
Presidentti Mauno Koivisto teki kolmikon suunnitelman tyhjäksi. Hän antoi Harri Holkerille tehtäväksi muodostaa hallitus demareiden kanssa. Keskusta jäi oppositioon. Tapahtunut kalvaa Väyrystä edelleen.
Vallan vuoksi ihmiset riitelevät yhtä paljon kuin asiat. Mikään ei näköjään harmita enemmän kuin menetetty pääministeriys.