Niin tanssin, kuvataiteen, elokuvan, valokuvan, kirjallisuuden kuin teatterinkin keinoin on maailman sivu ilmaistu asioita, joita on ajoittain haluttu lakaista yhteiskunnan maton alle.
Taiteen avulla arkoja aiheita on nostettu yleisiksi keskustelunaiheiksi.
Monessa tapauksessa taiteilijat tuotoksineen ovat ottaneet yhteen poliittisten vallanpitäjien ja kirkon kanssa. Uskonto, seksi, yhteiskunnan eriarvoisuus, yleiset epäkohdat ja sota ovat olleet arkoja sekä joissakin historian vaiheissa jopa kiellettyjä aiheita.
1960-luvun Suomessa kuvataiteilija Harro Koskinen sai syytteen sika-hahmojensa esilletuonnista. Kirjailija Hannu Salama joutui vaikeuksiin Juhannustanssiensa kanssa.
1970-luvulla puolestaan otettiin kantaa poliittisen taiteen kautta. Viime vuosina kotimaassa ja ulkomailla on kohistu muun muassa Muhammed-pilapiirroksista.
Eräänä taiteen tarkoituksena on pidetty sitä, että ihmiset heräisivät ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Aina kulttuurin käyttämät keinot eivät kuitenkaan miellytä. Toisaalta juuri pienimuotoisten ravistelujen kautta teokset tuntuvat jäävän muita paremmin ihmisten mieliin.