Eristäytynyt diktatuuri Pohjois-Korea on antanut muulle maailmalle vuosikymmenten ajan ensin ihmetyksen ja sen jälkeen yhä enemmän huolen aiheita.
Maan johtajista kerrottuihin uskomattomiin sankaritarinoihin saatettiin pitkään suhtautua naureskellen. Sitä mukaa kun Pohjois-Korea on vienyt eteenpäin ydinaseohjelmaansa, huvittuneisuuden tilalle on noussut pelko.
Tiistain ohjuskokeellaan Pohjois-Korea nosti uhkailu- ja kiristyskampanjansa panokset ennennäkemättömiksi. Ehkä Alaskaan asti kantavan ohjuksen laukaisu Yhdysvaltain kansallispäivänä oli provokaatio, joka hätkähdytti Washingtoniakin.
Asiantuntijat ovat luonnehtineet tilannetta Korean niemimaalla vaarallisemmaksi kuin kertaakaan vuonna 1953 päättyneen Korean sodan jälkeen.
On varmaa, että Yhdysvaltain johto, armeija ja tiedustelupalvelut käyvät nyt läpi kaikki vaihtoehdot siitä, miten Pohjois-Korean aiheuttamaan uhkaan voi vastata. Keinot vain ovat vähissä.
Syyrian hallitusta Yhdysvallat opetti viime huhtikuussa 59 risteilyohjuksella. Rajoitettukin sotilaallinen isku Pohjois-Koreaan kuitenkin sisältäisi valtavan riskin.
Yhdysvaltain liittolaisen Etelä-Korean pääkaupunki Soul on noin 40 kilometrin päässä Pohjois-Korean rajalta. Rajan pohjoispuolella on valtava tykistöasearsenaali. Sen kantama ulottuu Souliin.
Vaikka Yhdysvallat pystyisi aseineen tekemään Pohjois-Korean armeijan toimintakyvyttömäksi, sitä ennen Etelä-Koreassa olisi voitu nähdä satojatuhansia uhreja.
Kun Yhdysvaltain kädet ovat sotilaallisesti lähes sidotut, jäljelle jäävät esimerkiksi maan ydinohjelman horjuttaminen kyberiskuilla tai maan johdon kaataminen esimerkiksi vallankaappausta tukemalla. Maailman eristäytyneimmässä maassa kumpaakaan operaatiota ei ole yksinkertaista toteuttaa. Jos olisi, ne olisi jo tehty.
Kaiken lisäksi pelottava vaihtoehto on sekin, että Pohjois-Korea vajoaisi sekasortoon. Rutiköyhän maan romahdus voisi aiheuttaa ennennäkemättömän pakolaistulvan.
Pohjois-Korean johto on häikäilemätön, koska se kamppailee myös olemassaolostaan. Johdon ympärille on ripustautunut puolueen ja armeijan eliitti, jolle nykyjohdon pysyminen vallassa on elintärkeää.
Kun jännitystä Korean niemimaalla aletaan lievittää, vähiten riskialttiit keinot ovat diplomatia ja pakotteet. Jos rintama kuitenkin vuotaa, näiltä keinoilta puuttuu teho.
Maailmalle vaarallista latausta purettaessa katse kääntyy ennen kaikkea Kiinaan, jonka epäsuoran tuen turvin Pohjois-Korea on pysynyt pystyssä.
Kiina voisi yrittää pakottaa Pohjois-Korean polvilleen esimerkiksi lopettamalla öljyn viennin maahan. Tässä vastaan tulee kuitenkin Kiinan oma turvallisuusintressi.
Se ei halua rajoilleen kaoottista naapuria. Tavoitetta voi ymmärtää, mutta silti muulla maailmalla on oikeus odottaa nimenomaan Kiinalta paljon jämäkämpää toimintaa Pohjois-Koreaa kohtaan kuin mitä toistaiseksi on nähty.