Sananvapaus kuuluu kansanvaltaisen yhteiskunnan peruspilareihin. Suomessa tämä perusoikeus ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mielestä toteudu ongelmitta. Nytkin meillä suunnitellaan lähdesuojan heikennystä.
Oikeusministeriö kertoi viime keskiviikkona teettävänsä selvityksen sananvapaudesta ja yksilön suojasta Suomessa. Tutkimuksessa verrataan Ruotsin, Norjan ja Hollannin oikeuskäytäntöjä täkäläiseen. Lisäksi selvitetään, miten vertailumaissa on säännelty lähdesuojaa.
Selvityksen tekoon on syytäkin, sillä Suomi on sananvapauskysymyksissä turmellut mainettaan pahan kerran. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Suomi on viime vuosina saanut useita tuomioita sananvapauden rikkomuksista, enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä.
Kun selvitys valmistuu, tarkoitus on arvioida, onko meillä tarvetta muuttaa sananvapauteen liittyviä lakipykäliä.
Yksi sananvapauteen ja lähdesuojaan liittyvä lakihanke on jo hyvää vauhtia menossa. Jos esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistus toteutuu komitean viime keväänä esittämässä muodossa, eivät suomalaisviestinten tiedonsaantimahdollisuudet ainakaan kohene.
Näin siksi, että komitea haluaa heikentää viestinten tietolähteiden suojaa. Komitea toteaa hurskaasti, että lähdesuojalla on tärkeä merkitys tiedotusvälineiden tiedonsaannissa, mutta perää saman tien lakimuutosta, jolla tuo suoja voitaisiin murtaa nykyistä helpommin.
Painottaessaan yksilön etua yleisen edun sijasta komitea ei selvästikään tunne Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia. Voi myös kysyä, onko komitea huolissaan nimenomaan yhteiskunnan isokenkäisten yksityisestä edusta.
Lähdesuojaa ei ole horjuttamassa yksin kyseinen komitea. Muutama viikko sitten linjausta säesti poliisiylijohtaja Mikko Paatero, joka hänkin kuitenkin julisti olevan lähdesuojan vankkumaton kannattaja.
Lähdesuojaa pitää käyttää oikein. Tämä kuuluu viestinten vastuulle. Sen vastuun ne ovat Suomessa yleensä kantaneet hyvin. Moni arkaluonteinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä epäkohta on meilläkin tullut julki nimenomaan lähdesuojan ansiosta. Se on tukenut viestinten tehtävänä olevaa vallankäytön valvontaa.
Kukaan virkamies tai poliitikko ei muotoile kantaansa niin, että haluaisi rajoittaa sananvapautta. Silti pintaan on viime kuukausina noussut sen suuntaisia vaatimuksia usealta suunnalta. Pontta vaatimuksille on viimeksi antanut Ylen Silminnäkijä-ohjelman toteennäyttämätön väite pääministeri Matti Vanhaselle annetusta lahjuksesta.
Tapauksen soisi selviävän pian. Riippumatta siitä käykö näin, poliitikkojen ei pidä pyrkiä rajoittamaan Yleisradion journalismin riippumattomuutta. Tälle tielle lähti torstaina eduskunnassa keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas, joka väitti, että Yleisradion johdon pitää nauttia myös eduskunnan luottamusta.
Ei tarvitse. Sellaista vaatimusta ei löydy sen enempää yleisradiolaista kuin Ylen yhtiöjärjestyksestään, onneksi. Yleisradion toimitusjohtajan nimittää ja erottaa Yleisradion hallitus.
Ja onneksi Rantakankaan sekaantumisyritys Yleisradion asioihin ei saanut eduskunnassa kannatusta. Siitä voisi päätellä, että pääosa kansanedustajista ymmärtää riippumattoman tiedonvälityksen merkityksen. Toivottavasti linja pitää myös esitutkintalain eduskuntakäsittelyssä ja riippumatta siitä, minkä puolueen edustajista viestimissä milloinkin kerrotaan epämiellyttäviä asioita.