Öljyn hinnan nousu ja ilmastouhka ravistelevat autoalaa meillä ja maailmalla. Ne kumpikin ohjaavat kohti polttomoottoreista luopumista. Kuluttaja on epäselvän tulevaisuuden edessä ymmällään.
Viime päivien puheenaihe auton käyttäjien joukossa on ollut se, miksi bensiinin ja dieselin hinta ei laske, vaikka öljyn maailmanmarkkinahinta on tullut nopeasti alas. Kysymys on aiheellinen. Vähänkin pitemmällä tähtäimellä peruskysymys on kuitenkin se, mitä tankkiin ylipäätään pannaan - ja katoavatko polttoainetankit autoista tyystin. Tukalan valinnan edessä on maailman autoteollisuus, jonka on pystyttävä päättämään, minkä energian varaan se tulevaisuuttaan rakentaa.
Kuluttajien valinnan vaikeudet ovat pienempiä, mutta niitäkin on. Osa suomalaisautoilijoista on viime kuukausina repinyt hiuksiaan ostettuaan pudonneen autoveron ja halvemman polttoaineen takia allensa dieselajokin. Dieselin hinnan jyrkkä nousu on nyt syönyt ison osan odotetuista polttoainekulujen säästöistä. Mielipahaa voi kuitenkin lieventää tieto siitä, että uusi ajokki on edellistä ympäristöystävällisempi. Tuoreen tilaston mukaan uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöt ovat veropäätöksen ansiosta Suomessa laskussa.
Ruotsin automarkkinoilla ympäristöystävällisyys on vielä merkittävämpi tekijä kuin Suomessa. Tänä vuonna niin sanottujen ympäristöautojen osuus on siellä noussut yli 30 prosenttiin uusista autoista. Ekoautojen suosiota on vauhdittanut se, että valtio kompensoi niiden hankintaa 10 000 kruunulla eli noin 1 100 eurolla. Tuen ovat saaneet etanolia tai muita vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien autojen lisäksi kaikki bensiiniä ja dieseliä käyttävät autot sekä hybridiautot, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alle 120 grammaa kilometrillä.
Ruotsissa ympäristöautot ehtivät tulla jopa niin suosituiksi, että pari päivää sitten hallitus ilmoitti lopettavansa hankintatuen puoli vuotta suunniteltua aikaisemmin. Sekä Suomen että Ruotsin kokemukset osoittavat selvästi, miten ympäristöystävällisiä valintoja voidaan vauhdittaa taloudellisilla porkkanoilla.
Keskustelua ekologisemmasta autoilusta haittaavat tällä hetkellä monet huonosti perustellut väitteet ja erilaiset huterat laskelmat. Oudon sitkeä on esimerkiksi yksioikoinen näkemys biopolttoaineiden ympäristöystävällisyydestä. Raaka-aineesta riippuen osa biopolttoaineista nimittäin saa aikaan tuotantoketjunsa aikana enemmän kasvihuonepäästöjä kuin itse polttoaine niitä vähentää. Ainoa oikea tapa mitata polttoaineen päästövähennystä on se, että otetaan huomioon koko tuotantoketju. Tämä perusasia unohtuu suomalaisessakin keskustelussa jatkuvasti.
Vähitellen meilläkin yleistyvät hybridiautot pudottavat päästöjä, mutta lähinnä kaupunkiajossa, jossa niiden jarrutusenergia voidaan muuttaa autoa liikuttavaksi sähköksi. Pitkillä maantieosuuksilla tuota jarrutusenergiaa syntyy paljon vähemmän, ja kahden moottorin raskas ajokki menettää ison osan ekologisuudestaan. Pääministeri Matti Vanhasen vastikään esiin nostamat sähköautot ovat puolestaan toimiva ratkaisu, mutta vain jos löytyy tapa tuottaa niiden tarvitsema sähkö ympäristöä liikaa rasittamatta.
Lopullinen ratkaisu liikenteen vaatimaan energiaan voi löytyä polttokennotekniikasta, jossa käyttövoimana on päästötön vety. Polttokennojen ehtiminen sarjavalmistukseen ja hintojen putoaminen on kuitenkin vuosien päässä. Kalevassa torstaina esitellyn Nissanin hinta, noin puoli miljoonaa euroa, masentaa toistaiseksi ympäristötietoisimmankin autoilijan.