Irakilaisten on päästävä päättämään asioistaan ja saatava valita itse johtajansa. Siitä on laaja yksimielisyys. Siihen yksimielisyys sitten jääkin. Vallan siirron onnistuminen kesäkuun loppuun mennessä epäilyttää laajasti.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush vakuutteli kuitenkin maanantai-illan tv-puheessaan, että määräaikaan mennessä irakilaisilla on oma väliaikainen hallitus, jolle miehittäjät luovuttavat vallan. Puheen jälkeen Yhdysvallat ja Britannia esittelivät YK:n turvallisuusneuvostolle päätöslauselmaluonnoksen, joka joutui heti arvostelun kohteeksi.
Vallansiirtoaikeista huolimatta Irakiin jäisi lähes 140 000 miehittäjien sotilasta. Jos tilanne ei rauhoitu, Yhdysvallat voi jopa lähettää lisäjoukkoja. Bushin suunnitelman mukaan Irakiin olisi lisäksi määrä tulla YK:n valtuuttamia monikansallisia joukkoja. Joukkojen johtovastuu ja sitä myöten todellinen valta jäisi Yhdysvalloille.
Vaikka Bush ei halua myöntää Irakin miehitystä virheeksi, toiveet YK:n saannista laajasti mukaan Irakin olojen järjestelyyn ovat häneltä vastahakoinen tunnustus omien keinojen loppumisesta. YK:lle ei ollut käyttöä, kun turvallisuusneuvosto ei näyttänyt miehitykselle vihreätä valoa. Sen jälkeen kun Yhdysvallat ajautui Irakissa ojasta allikkoon, maailmanjärjestön apu kyllä kelpaisi. Muilla suurvalloilla on kiusaus jollei estää apua niin ainakin asettaa sille kovat ehdot.
Epävarmaa on sekin, millaisen aseman saavuttaa hallitus, jonka ministerilistan YK:n erityislähettiläs Lakhdar Brahimi muotoilee. Bushin mukaan Brahimi tekee sen jo tällä viikolla. On eri asia, saavatko Irakin kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät hallitukseen itseään tyydyttävät asemat. Jos ei, sodinta Irakissa ei varmasti lopu vaan ehkä jopa kiihtyy.
Kansalliset vapaat vaalit järjestettäisiin viimeistään ensi tammikuussa. Bushin hallinto odottaa toiveikkaasti, että irakilaiset pääsisivät vaaliuurnille jo syksyllä, ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Aikataulu on lievästi sanottuna optimistinen.
Mahdollisimman nopeasti pidettävät vaalit olisivat tietysti sinänsä toivottava asia. Toiveen toteutuminen tosin edellyttäisi Irakin rauhoittumista niin, että edes jonkinlaiset vaalit voitaisiin pitää. Nykyisen päivittäisen väkivaltaisen kahakoinnin pitäisi loppua pian. Sellainen tuntuu kaukaiselta haaveelta. Vaikka Bush ei myöntänyt virheitä, juuri niistä johtuu irakilaisten laajeneva vastarinta. Abu Ghraibin vankilan tapahtumat kuohuttavat pitkään. Vankilan repiminen maan tasalle ja uuden rakentaminen on laiha lohtu.
paakirjoitus@kaleva.fi