Vaikea tausta ei tu­hon­nut Cha­pang­wan kykyä unel­moi­da – pa­ko­lai­se­na Kuu­sa­moon tullut voittaa puo­li­ma­ra­to­ne­ja ja haa­vei­lee edus­ta­mi­ses­ta Suomen vä­reis­sä

–¿Rakastan juoksemista täydestä sydämestäni. Kongolaissyntyinen Chapangwa Lubambo kertoo, että suomen kielen opiskelu ja juokseminen eivät haittaa toisiaan. Niille on erilliset kalenterit ja molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Sambiassa juoksua hiekalla ja maastossa harrastanut Chapangwa Lubambo kokeili ensimmäisen kerran juoksurataa tämän vuoden toukokuuussa.

Kädet sivulle, sormet päälaelle. Tämä esittää lintua, Lubambon voitonmerkkiä.

Kuva: Petri Markkanen

Viileä heinäkuinen tihkusade ei haittaa kongolaissyntyistä Chapangwa Lubamboa. Parikymppinen mies seisoo hänelle tutuksi muodostuneella paikalla, Kuusamon keskustan punapintaisella juoksukentällä, ja nostaa kätensä sivuilleen sormenpäät päälakea koskettaen.

– Tämä esittää linnun siipiä. Se on voitonmerkkini, Lubambo kertoo hymyillen.

Voitonmerkkiä on jo tarvittu, sillä juoksua rakastava Lubambo on menestynyt hyvin kilpailuissa vaikka juoksikin ensimmäisen ratakisansa vain muutama kuukausi sitten Kempeleessä Pohjoisen alueen aluemestaruuskisoissa. Siellä hän sijoittui neljänneksi.

– Sitä ennen olin juossut ainoastaan kivimurskalla ja maastossa, Lubambo selventää.

Ennen juhannusta pidetyssä Pudasjärven Korentokangasjuoksussa Lubambo eksyi hieman puolimaratonin reitiltä ja tuli juosseeksi arviolta muutaman kilometrin ylimääräisen lenkin. Ajaksi tuli tunti kaksikymmentäviisi minuuttia ja voitto kotiin.

Heinäkuun puolivälin jälkeen Lapland Maratonissa Rovaniemellä Lubambo ampaisi jälleen puolimaratonin voittoon ajalla tunti ja viisitoista minuuttia.

– Lahjakkuuteni on juoksussa, Lubambo kiteyttää saavutuksensa ja haaveensa.

Lähtökohdat huomioon ottaen ei ole itsestään selvää, että Lubambo niittää pitkien matkojen mainetta pohjoisessa Suomessa. Vielä tämän vuoden alussa hän asui pakolaisena Sambiassa, jonne Lubambo oli muuttanut vanhempiensa kanssa ollessaan viisivuotias.

Elämä pakolaisena oli sanalla sanoen kovaa. Pulaa oli paikoin kaikesta: ruoasta, rahasta ja vaatteista.

– Autoin isääni maanviljelyksillä, joissa teimme töitä ja saimme vähän rahaa. Ne olivat kovia aikoja.

Juoksuharrastus sai alkunsa Sambiassa, mutta kovaa oli sekin, sillä kun ruoasta oli pulaa, piti matkoja harjoitella välillä tyhjällä vatsalla.

– Se ei ollut missään nimessä hyvä asia, mutta halusin juosta niin paljon.

Sambiassa juoksua hiekalla ja maastossa harrastanut Chapangwa Lubambo kokeili ensimmäisen kerran juoksurataa tämän vuoden toukokuuussa.

Tämän vuoden helmikuussa perhe muutti Kuusamoon kiintiöpakolaisina.

– Täällä on nyt hyvä olla.

Juoksuharrastus lähti uudelleen käyntiin heti maaliskuussa Kuusamon Erä-Veikoissa. Kehuja saavat Kuusamon Erä-Veikkojen Jukka Makkonen ja Reijo Jokinen.

– He ovat auttaneet ja kannustaneet minua valtavasti. Jukka opettaa urheilun perusteita ja sääntöjä, Reijo on mukana radalla ja tekniikan opettelussa.

Valmentaja Reijo Jokinen kehuu puolestaan Lubambon asennetta ja saavutuksia vuolaasti.

– Lubambo on innokas harjoittelemaan ja välillä pitää vähän rauhoitellakin.

Jokinen uskoo, että Lubambo etenee urheilussa myös muunkin kuin juoksun saralla.

– Olemme harjoitelleet juoksun lisäksi pituushyppyä ja kuulantyöntöä.

Ohjenuoranaan urheilussa Lubambo pitää etiopialaisen kestävyysjuoksijan ja olympiavoittajan Kenenisa Bekelen netissä julkaistua viikko-ohjelmaa. Maanantai alkaa juoksulla, samoin tiistai. Keskiviikkoisin on luvassa puolimaraton.

– Ihan joka keskiviikko, paitsi ei kisaviikoilla.

Torstai-aamuisin sprintataan. Perjantaisin juostaan viidestätoista kahteenkymmeneen kertaan 400 metriä ja venytellään. Lauantaisin juostaan kolme kertaa 1 200 metriä ja venytellään.

Sunnuntaille on merkitty yksi tunti ’very easya’, todella helppoa.

Lubambo on itsekriittinen. Rovaniemen puolimaratonin jälkeen hän listasi kalenteriinsa hyvät ja huonot puolet kuluneesta kisasta. Tämä menetelmä auttaa harjoittelevaa juoksijaa kehittymään.

Kädet sivulle, sormet päälaelle. Tämä esittää lintua, Lubambon voitonmerkkiä.

Kuva: Petri Markkanen

Lubambon olisi pitänyt olla harjoittelematta kisoja edeltävällä viikolla, mutta hän ei ollut jostain syystä saanut pidettyä itseään pois radalta.

– En saanut edellisellä viikolla levättyä tarpeeksi, vaikka olisi pitänyt. Siihen en ollut tyytyväinen.

Voitto tuli 21 kilometrin matkalta silti viisi minuttia nopeammin kuin seuraavaksi tulleella.

Unelmia Lubambolla on, ja ne ovat suuria. Viiden vuoden kuluttua hän haluaa, että 3 000 metriä sujuu alle kahdeksan minuutin, 5 000 metriä alle viidentoista minuutin, 10 000 metriä alle puoleen tuntiin ja puolimaraton alle tuntiin ja kymmeneen minuuttiin.

Eivätkä haaveet tähän lopu.

– Haluaisin antaa takaisin Suomelle sen, mitä se on antanut minulle. Täällä minä ja perheeni ovat turvassa ja meillä on tulevaisuus. Unelmani on juosta Suomen puolesta, Lubambo kertoo suoraan silmiin katsoen ja jatkaa hymyillen:

– Toivon, että pääsen edustamaan Suomea maajoukkueessa ja kilpailemaan olympialaisissa.