Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi lauantaina odotetusti 32-vuotiaan Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajaksi. Arhinmäki peittosi vastaehdokkaansa Merja Kyllösen äänin 34-20. Vaalin suurin yllätys oli se, että valtuusto jakaantui kahden ehdokkaan kesken noinkin selvästi. Etukäteisveikkailuissa Arhinmäkeä pidettiin aika lailla ylivoimaisena.
Äänestyslukujen perusteella voi olettaa, ettei uudella puheenjohtajalla tule olemaan helppoa. Joukot ovat hajallaan ja kannatus alamaissa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa pitää kannatusviisarien näyttää ylöspäin selvästi tai lähtölaskenta alkaa heti. Arhinmäki on tuonut itseään esiin ärhäkästi. Sen vuoksi hänelle ei montaa harha-askelta sallita.
Toiseksi Arhinmäen vasemmistoliitolle tarjoama vaihtoehto on aika lailla pimeässä. Hän on osoittanut ymmärrystä poliittista aktivismia kohtaan ja vaatinut tiukempaa porvaripuolueiden vastustamista. Mitä se käytännön puoluetyössä tarkoittaa, on edelleen epäselvää. Tuskin puoluejohtaja voi enää kapinaliikkeitten keulassa marssia.
Myös ideologisesti Arhinmäki on arvoitus. Hänestä saa helposti käsityksen marxilais-leniniläisenä, mutta jalkapalloa intohimoisesti seuraavana hän matkustaa toistuvasti kelpo porvarin tavoin otteluja katsomaan paikan päälle Englantiin.
Arhinmäki huomaa hyvin nopeasti uuden aseman mukana tulevat rajoitteet. Puoluejohtajana hänen puheensa ja tekonsa täytyy olla aika lailla linjassa. Muuten menee uskottavuus ja sen mukana kaikki.
Oululainen Martti Korhonen johti vasemmistoliittoa kolme vuotta. Se oli tuskien taival. Viimeinen niitti tuli eurovaaleissa kesällä. Puolue jäi mepittä. Erityisesti Esko Seppänen ja Markus Mustajärvi kävivät Korhosen kimppuun kuin pommikonelaivue.
Kauhean paljon sympatiaa Arhinmäki ei voi odottaa väistyneeltä puheenjohtajalta. Arhinmäki olisi voinut halutessaan tukea Korhosta, mutta hänellä oli liian kova hinku päästä itse puheenjohtajaksi.
Kaiken lisäksi vasemmisto on koko Euroopan laajuudelta matalasuhdanteessa. Jos Arhinmäki aikoo kannatusta nostaa, puolueen liikuttaminen vasemmalle on tuhoon tuomittua toimintaa. Protestipuolueen rooli on puolestaan tiukasti perussuomalaisilla, ja ympäristöstä huolehtiva ydinvoimavastainen vihreät on vaikea syrjäytettäväksi sekin.
Tilaa ei ole oikeallakaan. Eikä aikaakaan. Eduskuntavaalit ovat vain vajaan kahden vuoden päässä.
paakirjoitus@kaleva.fi