Tiistaina Helsingin taivaalta tihuuttaa vettä.
Markus Heikkinen pyyhkii silmälasejaan Suomen edustusasuun. Itsepäisesti lasit huuruntuvat aina vain uudestaan.
"Ei tällainen pieni sade mitään haittaa. Sataisi vain huomennakin. Pelissä se voisi olla meidän etukin", Heikkinen sanoo jotakin vain sanoakseen.
Kello ei ole minuuttia vaille eikä minuuttia yli. Heikkinen on saapunut sovittuun tapaamiseen täsmällisesti. Tasan kello 14.00.
"Päiväunilta heräsin. Uni jäi vähän kesken."
Viisi minuuttia myöhemmin helsinkiläishotellin aulassa kuhina Heikkisen ympärillä lisääntyy. Maajoukkueympyröissä tämä on hänelle jotain uutta. Aikaisemmin hän on saanut olla rauhassa, suurin osa median edustajista ei ole tuntenut häntä edes ulkonäöltä.
Jaa, tämä on se Heikkinen, monet tuntuvat hiljaa miettivän.
Pelipaikasta
kova kilpailu
Eihän tämä mies mikään uusi ilmestys maajoukkueessa ole. Ensimmäisestä A-maaottelusta on sentään kulunut jo melkein viisi vuotta.
Viiden vuoden aikana monet ehtisivät saada tililleen enemmän kuin Heikkisen parikymmentä maaottelutehtävää. Loukkaantumiset, sairastelu ja mielipelipaikan kova kilpailutilanne ovat kuitenkin hidastaneet hänen läpimurtoaan Suomen edustustehtäviin ja avauskokoonpanoon.
Nyt mies on saanut olla terveenä ja hän on raivannut tiensä Roy Hodgsonin valmentaman joukkueen runkopelaajaksi. Kun Suomi viime lauantai-iltana EM-karsinnan avausottelussaan Bydgoszczissa pieksi Puolan, pelasi Heikkinen jälleen täydet minuutit ja monien mielestä kuului mainiosti esiintyneen maajoukkueen parhaimmistoon.
"Jaa, niinkö? Olihan se hyvä peli meiltä kaikilta. Omasta mielestäni olen kyllä itse pelannut joskus paremminkin, vaikka kyllä tuokin oli yksi parhaista", maajoukkueen keskikenttämies toteaa rauhallisesti.
Keskikentällä
mieluisin tehtävä
Kun Heikkinen talvella 1996-97 siirtyi Oulusta Turkuun, alkoi TPS:n valmentaja Juha Malinen sinnikkäästi muokata nuorukaisesta joukkueelleen puolustajaa.
"Pelasin oikealla puolella ja vähän vasemmallakin. Tuo jälkimmäinen ei sujunut, ei ollenkaan", Heikkinen muistuttaa niille, jotka ovat halunneet tehdä hänestä pelaajan maajoukkueen tuuliselle vasemman pakin paikalle.
Jos Heikkisellä itsellään olisi valta ja voima, hän pelaisi aina myös seurajoukkueessaan Englannissa keskikentällä puolustavassa roolissa.
"Koska tunnen itse, että se sopii minulle parhaiten."
Hodgson on päästänyt suojattinsa tämän mielipaikalle. Tilanne on toinen Lutonissa, jossa hän ikään kuin lipsahti keskuspuolustajaksi.
"Olen minä yrittänyt keskustella tuosta pelipaikasta managerimme Mike Newellin kanssa. Ihan turhaan, se päättää ja minä teen miten käsketään."
Ilmeisesti Newell on kuitenkin ollut Heikkiseen enemmän kuin tyytyväinen: juuri ennen maaottelutaukoa hän tarjosi topparilleen kolmen vuoden jatkopestiä.
"En minä vielä sanonut asiaan juuta enkä jaata. Katsellaan nyt mitä tuleman pitää."
Newellin innokkuus pitkään sopimukseen on ymmärrettävää. Managerilla on sellainen kutina, että jatkossa Heikkinen voi aivan hyvin esiintyä suuremmillakin kentillä kuin Englannin mestaruussarjassa.
Tuppipelissä
Tornion säännöillä
Tällä maaottelumatkalla maajoukkueen toinen keskikenttäpelaaja, Tornion terrieri Teemu Tainio on Heikkisen kämppäkaverina.
Heikkisen tapana on ollut pakata muutama kirja reissulle matkaan. Tällä kertaa kirjat ovat kuitenkin jääneet aukaisematta.
"Teme on melkoinen velmuilija. Kortin lätkimiseksihän ja tupen pelaamiseksi tuo homma on aika lailla mennyt", Heikkinen naurahtaa.
Hän on kimpassa Tainion kanssa pelannut pääasiassa kaksikkoa Mika Nurmela - Juha Pasoja vastaan.
"Melkoisen tasaisesta on ollut. Aluksi oli kyllä hieman outoa, kun Teme meinasi aivan yhtenään ramata. Se sanoi, että Torniossa säännöt ovat sellaiset, että kolmella ässällä on pakko aina pelata ramia."
Suomen ja Portugalin välinen EM-karsintaottelu pelataan keskiviikkona kello 20 alkaen Helsingin olympiastadionilla. Canal+lähettää ottelun suorana.