Oulun rautatieaseman ympäristöä ja matkakeskusta ei ole pakko rakentaa kohti taivasta. Sama rakennusmassa voidaan sijoittaa kätevästi myös vaakatasoon. Ratkaisu pelastaisi yhtä lukuunottamatta kaikki vanhat rakennukset.
Kaupunkilaisten on tärkeää päästä osallistumaan aidosti keskusteluun ydinkeskustan suunnittelusta, eikä vain muodon vuoksi. Keskustathan ovat omistussuhteista riippumatta kaikkien yhteistä omaisuutta. Aivan erityisesti tämä on välttämätöntä silloin, kun kyseessä on niin merkittävä hanke kuin Oulun rautatieaseman historiallisen ympäristön rakentaminen.
Kaupunkilaisten kuulemiseen järjestetään nykyisin kiitettävästi mahdollisuuksia, mutta siitä huolimatta yksittäiset ihmiset kokevat, että heidän mielipiteensä murskautuvat virallisen suunnittelukoneiston rattaissa. Yksilö on koneiston edessä voimaton.
Sanomalehti Kaleva esittelee tänään sivuillaan todellisen keskustelun virittämiseksi vaihtoehtoisen idean Oulun historiallisen rautatieaseman ympäristön ja matkakeskuksen rakentamisesta. Sen on laatinut kolme nuorta arkkitehtiä, jotka kantavat huolta keskustan historiallisista arvoista ja ilmeestä.
Virkamiehet ovat esitelleet hyvän tavan mukaisesti kaupunkilaisille omat suunnitelmansa ja asettaneet niistä parhaana pitämänsä version näytteille. Suunnitelma ei ole edennyt vielä niin pitkälle, että keskustelu olisi pelkkä muodollisuus. Muistutusaika asemakaavan muutoksesta jatkuu 6.3. asti, joten nyt, jos koskaan, on keskustelun aika.
Vakavaa keskustelua on syytä käydä siksi, että VR-yhtymän aloitteesta vireille pantu asemakaavan muutos on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Siihen liittyy yhä kaksi pulmaa - tehdyistä parannuksista huolimatta. Toinen niistä koskee koko 3,2 hehtaarin suuruisen alueen yleisilmettä ja toinen vanhojen rakennusten kohtaloa.
Kaupunkilaisille esitellyn suunnitelman heikkous on siinä, että se tuhoaa eräitä säilyttämisen arvoisia rakennuksia uusrenessanssisen asemarakennuksen naapurissa. Toinen vakava ongelma liittyy rakennusmassan sijoitteluun. Kaavaillut kaksi tornia ja pitkin Rautatienkatua Saaristonkadulle asti sijoiteltavat kaksikerroksiset rakennukset muodostavat erikoisen kokonaisuuden, jonka kaupunkikuvallisista arvoista ja toiminnallisuudesta on vaikea vakuuttua.
Kalevan nuorilta arkkitehdeiltä tilaama hahmotelma on idea-asteella oleva luonnos, eikä sitä pidä tulkita missään tapauksessa konkreettiseksi kilpailevaksi suunnitelmaksi. Sen tarkoitus on vain osoittaa, että vaihtoehtoja löytyy kyllä, jos vain on tahtoa hakea kestäviä ratkaisuja. Täsmälleen sama rakennusmassa voidaan sijoittaa samaan ympäristöön hyvin eri tavoin.
Radan yli vaakatasoon ulottuvalla rakennusmassan sijoittelulla saavutetaan monia etuja. Esimerkiksi vanhat rakennukset Kivikukkoa lukuunottamatta voidaan säilyttää. Torneja ei tarvitse rakentaa paikalle, jonne ne sopivat huonosti. Lisäksi radan yli kulkeva rakennus sitoisi jännittävällä, jalankulkua ja yrittäjyyttä suosivalla tavalla yhteen kaupungin keskustan ja Raksilan. Kaupungin siluetti aseman seudulla säilyisi avarana ja ilmavana.
Oulussa on tuhottu liian paljon vanhoja rakennuksia vuosien varrella. Arvot ovat kuitenkin muuttuneet. Rautatieaseman ympäristö on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Sinne voi rakentaa uutta, mutta se on kyettävä tekemään vanhaa rakennuskantaa suojellen sekä alueen arvoja vaalien. Nyt nähtävillä oleva suunnitelma ei täytä noita ehtoja.