Vaihtoehtohoidot ja niiden antajat halutaan tutkia paremmin. Erilaisten ei-lääketieteellisten hoitojen tarjonta ja käyttö ovat lisääntyneet, mutta hoidonsaajan oikeusturva ongelmatilanteissa on heikko.
Suomen Mielenterveysseura haluaa erityisen työryhmän selvittämään tilannetta. Työryhmän tavoitteena olisi käydä hoitomuodot läpi ja tutkia, mitä tieteellistä näyttöä niistä on saatavilla.
Samalla halutaan myös parantaa asiakkaiden oikeusturvaa sekä tietoisuutta vaihtoehtoisen hoidon riskeistä. Asiasta on tehty aloite sosiaali- ja terveysministeriölle, mutta päätöksiä työryhmän perustamisesta ministeriössä ei ole vielä tehty.
"Me saamme yhä enemmän ilmoituksia, että hoitojen aikana potilas on saanut epäasiallista kohtelua. Meille on tullut myös ilmoituksia hoitotilanteissa tapahtuneesta lähentelystä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jotkut herkimmät ovat jopa menneet psykoosiin", kertoo toiminnanjohtaja Pirkko Lahti Suomen Mielenterveysseurasta.
Hoitovirheen todistaminen vaikeaa
Vaihtoehtoisista hoidoista valittaminen on vaikeaa, vielä vaikeampaa on saada pitävät näytöt tapahtuneelle, sillä vastakkain ovat asiakkaan ja yrittäjän näkemykset tilanteesta.
Jos hoitajalla on jonkinlainen terveydenhuollon perustutkinto, valituksen voi tehdä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen (TEO). Jos hoitoa antava henkilö ei ole terveydenhuollon ammattilainen, silloin valituskanava on Kuluttajavirasto tai rikosilmoituksen tekeminen poliisille.
Oulun johtava kuluttajaneuvoja Anna-Kaisa Veijola kertoo, että heille tulee kuukaudessa yhdestä kahteen valitusta, jossa pyydetään apua yksityisten terapeuttien kanssa tehdyistä sopimuksista.
"Usein kyse on siitä, että asiakas on tehnyt terapeutin kanssa sopimuksen, josta irrottautuminen on hankalaa, eikä aikojen siirtäminen esimerkiksi lomien vuoksi onnistu. Joissakin tapauksissa on tullut esille jopa painostusta terapeutin puolelta", Veijola sanoo.
Saman tietää Mielenterveyskeskusliiton toiminnanjohtaja Timo Peltovuori. Hän kertoo, että he saavat useinkin ilmoituksia epäonnistuneista terapiasuhteista, joissa potilaan tilannetta on käytetty jollain tavalla hyväksi.
Sopimus voitava purkaa
Veijolan mukaan terapiasuhdetta tehdessä pelisäännöt on sovittava erityisen tarkasti. Sopimuksen pitää aina olla irtisanottavissa, ja jos kyseessä on määräaikainen sopimus, terapeutin tehtävänä on määritellä aika todellisen tarpeen mukaan. "Onko oikein tehdä vuoden sopimus, jos asiakas tarvitseekin terapiaa vain kuukauden ajan", Veijola pohtii.
Veijola korostaa myös sitä, että terapiaa antavan elinkeinonharjoittajan on toimittava erityisen hienotunteisesti, sillä asiakkaan oma arviointikyky sopimusta tehtäessä voi olla heikentynyt, eikä energiaa riitä yksityiskohtiin perehtymiseen.
Vaihtoehtohoitoihin puuttuminen on arka asia. Markkinoilla on tarjolla monenlaista hoitoa ja hoidonantajaa. Pirkko Lahden mukaan useimmin ongelmia tuottavat ne hoidot, jotka edustavat rajatietoa ja niin sanottua henkiparannusta.