Viime syksynä työmarkkinoilla keskusjärjestöt tyrkättiin sivuun ja ratkaisut tehtiin liittojen välillä. Se oli työnantajien tahto mutta sopi myös osalle ammattiliittoja. Liittokierrokset ovat olleet käytännössä kalliimpia kuin keskitetyt sopimukset. Niin nytkin. Reippaita nimelliskorotuksia nähtäneen lähikuukausina lisää ainakin auto- ja kuljetusalalla.
Jopa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Seppo Riski on myöntänyt, että liittokierros tuli kalliimmaksi kuin keskusjärjestössä alun perin ajateltiin. EK:n laskelmien mukaan työvoimakustannukset nousevat Suomessa 2007--2009 arviolta 4,2 prosenttia vuodessa, kun euromaiden keskiarvo on 2,8. Sopiikin toivoa, että täällä oltaisiin kyvykkäämpiä tuottavuuden nostossa. Jos ei olla, niin Suomen kilpailukyky rapautuu väistämättä.
Jos EK ei ole osoittanut ainakaan suurta tupoikävää, laajojen ratkaisujen hyödyistä on muistutettu sekä hallituksesta että palkansaajaleiristä. Pääministeri Matti Vanhanen antoi joulun alla suorasukaisen lausunnon syksyn kierroksesta.
Hänen mukaansa hintojen nousu on kalliiden sopimusten jälkeen palkansaajien "oma häpeä". Vanhanen kaavaili myös uudenlaista tupoa, jossa liittokohtaisia ja yrityskohtaisia elementtejä yhdistetään valtakunnalliseen palkankorotustasoon.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli perjantaina kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa samoilla jäljillä. Jos tulossa on toinenkin liittokierros, ay-liikkeen on lisättävä yhteistyötään. Ihalainen pitää mahdollisena yhteisten palkkatavoitteiden asettamista ja jopa neuvottelujen käymistä koordinoidusti silloinkin, kun työnantajat neuvottelevat hajautetusti.
Vaatii optimismia olettaa, että malli toimisi pitävästi. Ihalainen nostaakin esille myös toisen vaihtoehdon, jota hän kutsuu "raamittavaksi tuloratkaisuksi". Siinä sovitettaisiin yhteen talous-, työmarkkina- ja finanssipolitiikka sekä ala- ja paikallistason sopimukset. Valtakunnallinen palkankorotusvara määriteltäisiin keskusjärjestöissä, ja liitot sopisivat potin jaosta liittotason ja paikallisen tason tarpeiden välillä.
Malli vaikuttaa tutkimisen arvoiselta. Se on lähellä sitä, mitä Vanhanen esitti -- ja lähellä myös Riskin näkemyksiä. Hän kun totesi joulukuussa HS:ssa: "Jos olisin diktaattori, sopisin keskusjärjestötasolla palkkapotin, joka sitten jaettaisiin yrityskohtaisesti." Avainkysymys on, sopivatko uudet ideat ammatti- ja työnantajaliitoille.